Krassimaan kansalaisia

Krassi on hyvää. Maistuis varmaan sullekin!

Lähtisiköhän reissuun… Tuo vihreä niitty näyttää herkulliselta.

Kukkaistyttö.

Naapurin puolella voisi välillä piipahtaa.

Krassimaan Virallinen Valvoja.

Kukkaishelmet.

Helmen pesä.

Verkostoituja.

Terve!

Sukeltaja.

Tähystelijällekin on krassi maistunut.

Kaskas.

Seuraavaksi voisit tulla tänne Punahattu-Puuhamaahan!

 

 

Tulivathan he sittenkin!

Kauan odotettu vierailija yllätti silloin, kun sitä vähiten odotti.

Siinä nukkapähkämöllä amiraali istua kökökki ja katseli ympärillä olevia kukkia.

Auringonkukat vetivät eniten puoleensa.

Perhosbaarin avulla olisi amiraaleja varmaan saanut aikaisemminkin tulemaan vierailulle, mutta päätin luottaa näihin luomubaareihin. Ovathan he ennenkin tulleet ilman erityishoukuttimia.

Ja hyvin maistui.

Maistui se näinkin päin.

Hienot ovat siipien alapuoltenkin kuviot amiraalilla.

Kaverikin tuli osingolle.

Teehän vähän tilaa.

Mitäpä muuta täältä löytyy…

Huhuu, täällä ollaan!

Nokkosperhonen tykkäsi mäkimeiramin viimeisistä kukista.

Kukkakärpäset taas ruiskukista.

”Punaiset” auringonkukat ovat kukkakameleontteja. Nyt ovat tämän värisiä.

Syyskuun ensimmäisenä

Kukkakärpäset viipottivat vielä täysillä hunajakukan rippeissä jokin päivä sitten. Myös kaskaat ja heinäsirkat olivat vilkkaasti liikkellä. Kimalaiset tietysti myös.

Tuonne taidan minäkin painella. Kaveri onkin jo löytänyt makoisan kukan.

Nam-nam!

Jospa huilaisi välillä tässä.

Gamma ja kaverit

Gamma tuli käymään. Hän on siitä harvinainen yökkönen, että lentää myös päivällä.

Monena kesänä gamma on pistäytynyt pihalla punahattujen kukkiessa.

Kylmeneviä öitä varten hän on varustautunut kunnon turkilla.

Lämpimät säärystimetkin on vetänyt jalkaansa.

Ei palella poskiakaan.

Yökköset eivät väreillä koreile, mutta siipikuviot ovat hienot.

Nimensä gammayökkönen on saanut siipien kuvioista, jotka muistuttavat kreikkalaista gamma-kirjainta.

Vaeltaja oli niin keskittynyt punahatun nektarin naatiskeluun, ettei juurikaan piitannut paparazzin pyöriskelystä ympärillään.

Maistuis varmaan sullekin…

Gamma kuuluu metalliyökkösiin. Ainakin siivet hohtavat auringonvalossa.

Kiitos, että sain kuvata pikavierailijaa.

Esitelläänpä vielä muutama kaveri. Tässä kukkakärpänen nimeltä ampiaisvieras.

Vieras lähempää.

Neitoperhonen, nokkosperhonen, kimalainen…

Minikimalainenkin tykkää punahatusta. Kukapa ei.

Gammalla on paljon kavereita.

Kukkiskirjoa

Suunta kohti kukkaa.

Pienenpieni kukkakärpänen pienellä kamomillankukalla.

Mesi maistuu.

Kukkakärpäslajeja tunnetaan Suomessa noin 350, joten en yritäkään näitä tunnistaa. Ihmettelen vaan.

Yhteistä kukkakärpäsille on yritys näyttää vaaralliselta. Useimmat ovat henkikultansa säilyttääkseen valinneet asuksi kelta-musta -raidallisen asun hämätäkseen saalistajia luulemaan heitä pistiäisiksi, kuten amppareiksi, mehiläisiksi tai kimalaisiksi. Myrkkypistintä kukkakärpäsillä ei tietenkään ole.

Komeat on silmät pienellä.

Kukkakärpässuvuilla on hauskoja nimiä: keilaset, kirvarit, surrit, pelorit, puuharit, lahurit…

Kavereitakin löytyy syysmaitiaisen kukalta.

Toinen näkökulma.

Meden lisäksi kukkikset tykkäävät siitepölystä. Se sisältää rasvaa ja proteiineja. Samalla hoituu pölytyspalvelukin.

Sukellus herkkukukkaan.

Nam.

Jos on silmäruohon kukka pieni, niin on sen vieraskin.

Toiset ovat taas vähän isompia.

Tästä kaverista en mene vannomaan, kuuluuko kukkakärpäsiin. Vaikuttavan näköiset silmät on kuitenkin hänellä.

Tämäkään karvainen kaveri ei esitellyt itseään.

Omituisia olentoja

Muutaman millin pituinen kaskas hyppelee kasvilta toiselle, imee välillä kärsällään kasvinesteitä. Välillä päästelee pieniä kaskas-ääniä.

Kaskas mulkoilee.

Kovaa kipittää ruostesiiven toukka…

… ja käpertyy häirittäessä rullalle.

Miksi sinulla on noin suuret silmät…

Leppäkertun koteloita elämässä pientä omituista elämäänsä.

Leppäkerttuja on näkynyt tänä kesänä sen verran vähän, että saavat kuulua myös omituisten otusten kerhoon. Hän on pikkuruinen viisipistepirkko.

Omituinen tökkijä on tämä muurahainen. Kävi välillä varmuuden vuoksi tönäisemässä leppistä, ettei tämä vaan yrittäisi popsia heidän ”karjaansa”, kirvoja.

Toinen omituinen tökkijä saapuu tässä. Kukkakärpänen yrittää hätistää neitoperhosta pois pelto-ohdakkeelta.

Pyöreäraaminen hämähäkki ei suostunut tulemaan esille. Olisikohan kyseessä jokin pikkuhämiksiin liittyvä salainen operaatio…

Heinäsirkan monalisamainen ”hymy”.

Sinisten kukkien vetovoima

Hentovartinen pellava taipuu kimalaisen painosta. Kukasta pitääkin ottaa kunnon ote.

Mettä riittää vain osaksi päivää, sillä pellava sulkee kukkansa jo iltapäivällä.

Ruiskukkakin vetää puoleensa kimalaisia…

… myös punapyllyisiä kimalaisia.

Kukkakärpänenkin on kiinnostunut pellavankukista…

… kuten myös lanttuperhonen.

Mutta vetovoimaisin kaikista on hunajakukka, sille ei pärjää kuin ehkä mäkimeirami. Tässä ampiaisvieras vierailee hunajakukalla. Ampiaisvieras kuuluu kukkakärpäsiin.

Varsinkaan kimalaiset eivät voi vastustaa hunajakukan kutsua.

Kukan vaihto käy vauhdikkaasti.

Kauan ei viivytä yhdellä kukalla, kun painellaan jo seuraavalle.

Hunajakukan lehdetkin ovat käyttökelpoisia joihinkin puuhiin.

Tarhamehiläisetkin ovat löytäneet pienen hunajakukkaviljelmäni, vaikka lähin mehiläistarha lienee naapurikunnan puolella. Sinistä siitepölyäkin näkyy olevan vasut pullollaan.

Sepän kanssa heinikossa ja muita kiehtovia kohtaamisia

Tuttavuus kampasepän kanssa oli kovin lyhyt ja jäi silmäpelin tasolle.

Tuntosarvien esittely tuntui olevan oleellinen osa seurustelua.

Häivyhän jo siitä töllistelemästä!

Olisikohan varsinainen kiinnostuksen kohde ollut tämä… jospa tämä onkin tyttöseppä, jolla on vaatimattomammat tuntosarvet. Arvelu vain, oikeasti en tiedä. Mutta kauniita koppiksia molemmat.

Hämy aamupalalla.

Miniolento mesiangervon lehdellä. Pituutta jokunen milli.

Näitä kuvasin myös viime kesänä samassa paikassa, silloinkin viihtyivät mesiangervon lehdillä. Vieläkään en tiedä, keitä he ovat. Mutta heitä on paljon ja kaikki yhtä pieniä.

Pienet siniset muistuttavat kovasti kaskaita. Olen kuvannut vihreitä kaskaita, jotka ovat kuitenkin jättiläisiä näihin verrattuina,  jopa sentin pituisia.

Naatiskelijoitakin oli viime viikonvaihteessa liikenteessä.

Jonkinlainen ruokarauha pitäisi sentäs olla.

Salaperäinen katse.

Kaikenlaisia sitä tapaakin, kun juolukankukkia kuvailee.

Pupuperhonen.

Pitkäsarvinen iltavalossa.

Kangasperhonen onkin jo vanha tuttu. Onhan nyt lennossa jo vaikka mitä muitakin, isojakin perhosia, mutten ole ehtinyt niitä kuvata.

Tällainen ihmeolento istahti illalla kamerarepun päälle. Iso oli, useita senttejä pitkä ja aika paksukin perhoseksi. Koko ajan värisytti siipiään. Parempaa kuvaa en ehtinyt ottaa. Kukapa tunnistaa?

Lopuksi yksi ihan tavallinen leppis.

Pieniä havaintoja ruohonjuuritasolta

kukkakärpänen iisopissa

Kukkakärpäsen benji-hyppy.

pikkuiltayökkösen toukka

Pikkuiltayökkösen viehkeä toukka.

marjalude

Komea marjalude.

marjalude nymfi

Koristeellinen on marjaluteen nymfikin.

vaaksiaiset

Vaaksiaiset eivät oikein tunnu tietävän, mihin kaikki koipensa asettelisivat.

Puutarhurin kavereita

kimalainen ja perunankukka

Eipä tarvitse itsekseen kasvimaalla pyöriä. On perhosia, pörriäisiä, koppiaisia ja muuta pikku vipeltäjää yllin kyllin. Kimalainen tekee tuttavuutta perunankukan kanssa.

leppis2

Leppäkertut ovat mieluisia vieraita. Tai eiväthän ne oikeastaan vieraita ole, puutarhahan on niiden koti. Seitsenpistepirkko punahatun nupulla.

leppis

Lähempää tutustumista.

leppäkertun kotelo

Leppäkertun kotelovaihe perunanlehdellä.

kukkikset

Kukkakärpästen kerroskosintaa.

ohdakeperhonen lennossa

Ohdakeperhosten uusi sukupolvi on nyt kovasti liikkeellä. Oreganonkukat ovat niiden, kuten muidenkin perhosten, kimalaisten ym., lemppareita.