Seitsemän tammikuuta

Aloitin kuvablogin ylläpidon marraskuun alussa 2008.  Blogin nimi on ollut koko ajan sama: Irman kuvia – luonnon suuria pieniä ihmeitä.

Nykyään päivitän blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja aion myös jatkaa, kun sopivia kuvia kertyy. Tässä talven luppoaikana on tullut käytyä läpi vanhoja kuvia ja päätin tehdä koosteen tammikuun kuvista, yksi jokaiselta blogivuodelta, paitsi siltä 2008. Tässäpä nämä:

Tammikuu 2009

auringonnousu

Auringonnousu kotijärven Niiniveden jäällä 1.1.2009. Hieno potkukelkkakeli, jos vaan olisi ollut se kelkka. Tänä talvena se on, viimeistään kevättalvella.

Tammikuu 2010

nokisenkoskiTammikuinen aamu Nokisenkoskella Rautalammilla 2.1.2010. Kylmää oli.

Tammikuu 2011

siikakoskiKonneveden Siikakoskellakin höyrysi 15.1.2011.

Tammikuu 2012

030-copyKeltasirkun uljas lento kotipihan yllä 28.1.2012.

Tammikuu 2013

224-copy2

Koskikarojahan ei voi välttyä kuvaamasta talvisin.

Tammikuu 2014

296-1-copyTammikuun lopulla päivä on jo pidentynyt ja antaa lupauksen keväästä. Sinitintti joi vesitippoja jääpuikkojen päistä 29.1.2014.

Tammikuu 2015

008-1 copyTämän vuoden tammikuu on ollut pilvivoittoinen. Luntakin on saatu. Nämä visakoivut olisivat varmaan tyytyneet vähempäänkin. Markä lumi tarttui oksiin tiukasti ja painoa kertyi.

Mainokset

Talvi

Oikeata talvea odotellessa voi muistella menneitä. Vaakakuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Vuosi sitten joulukuun 13. oli jo talven tuntua.

Samana päivänä Niiniveden rannassa.

Tammikuussa 2010 Rautalammin Nokisenkoskella. Pakkasta noin 30 astetta.

Nokisella tämäkin.

Koskikara Nokisenkoskella tammikuussa 2010.

Keltasirkku.

Kiteitä katajalla.

Järviruokokin on koristautunut.

Lepät myös.

4.11.2006  kotijärvi oli jo jäässä.

Siipien kantavuutta kokeilemassa…

15.12.2010

Tyyrinvirran talvehtijat tammikuussa 2011.

Konneveden Siikakoskella 15.1.2011.

Siikakosken aamuhöyryjä tammikuussa.

Höyrykylpyjä

Kirpeä pakkassää ja auringonpaiste houkuttelivat pienelle koskikierrokselle. Komeasti höyrysivät pakkasessa avoimet koskivedet.

Siikakoskella.

Vähän auringonnousun jälkeen.

Talven visertelijä, koskikara.

Nokisenkoskella.

Tyyrinvirran talvehtija, yksi heistä.

Höyrykylpijöitä.

Kimppakylvyssä.

Ruoanetsintä on kokopäivätyötä.

Näkemiin. Tapaamme vielä.

Varrella virtain

Rautalammin Tyyrinvirta 14.12.2010.

Virralla talvehtii nytkin useita laulujoutsenia, näkyvissä oli kymmenisen lintua.

Virta höyrysi parinkymmenen asteen pakkasessa.

Hyvin sulautuu maiseman väreihin hän.

Vain keltainen nokka erottuu selvästi muusta ympäristöstä.

Mikähän siinä on, kun näitä komeita lintuja pitää aina kuvata uudelleen ja uudelleen…

Yksi joutsenista oli ihan selvästi tottunut saamaan syömistä virralla kävijöiltä. Harmi, kun ei ollut mitään mukana, kun hän noin kauniisti tuli pyytämään.

Seuraavalla kerralla sitten, tuli luvattua.

Muutaman kilometrin päässä olevalla Nokisenkoskella oli hiljaista.

Vain yksi koskikara näytti päivystävän.

Aurinko oli koko päivän piilossa pilviverhon takana ja valaistus oli sen mukainen.

Nokisenkoski, Vaajasalmen kylällä Rautalammilla. Monta puuta oli kesäinen myrsky kaatanut virran rannalta, mm. iso pahkapuu meni nurin juurineen.

Paluumuuttajia

Vieläkö vähäsen kesään?  Ihka aito västäräkki tiiraili savolaista koskimaisemaa tänään aprillipäivänä.

Tätä jokakeväistä pikku ihmettä piti hiippailla tutkimaan lähempääkin.

Etkös ole ennen meikäläistä nähnyt?

Tiputanssi kotiinpaluulle.

Yksinäinen töyhtöhyyppä seisoskeli maantien reunassa. Pellot ovat vielä ihan lumen peitossa.

Harmaalokki naposteli jäällä jotain löydöksiään.

Kaverikin löytyi.

Lokkien äänikin on odotettu kevään merkki.

Aamutuimaan yllätin pihalla mustarastaan penkomassa lumen alta paljastuneita siemeniä. Kumpikin oltiin yhtä pöllämystyneitä.

Löytyihän sieltä joku sattumakin.

Äkkiä piiloon, ettei tuo vaan vie sitä.

Elämää hankikorrina

Elämä nymfinä on ohi. Muistona siitä toukkanahka kosken rantalumella. Johan tuota toukkaelämää kosken pohjassa vuoden kestikin. Nahkaakin piti uusia toistakymmentä kertaa.

Uusi elämä koskikorentona alkaa. Siivet pitää ensin saada kuntoon.  Kestää tovin pumpata kudosnesteitä siipisuoniin.

Kyllä tämä tästä…

Noniin, nyt kohti uusia seikkailuja!

Johonkin minun piti päästä…

Tämä vaikuttaa oikealta suunnalta.

Jospa oikaisisi tuosta vähän…

Onpas tämä nyt tehty hankalaksi.

Vielä vähän…

Valoa kohtihan sitä piti pyrkiä.

Huhhuh. Entäs sitten?

Muisti palailee pätkittäin. Näinhän se olikin: puuhun!

Kun vielä muistaisi, mitä varten…

Niipä tietysti. Syömään. On jäkälää ja muutakin herkkua tällä lepällä. Täällä meneekin jonkin aikaa, ennen kuin…

Tarina jatkuu myöhemmin – tai sitten ei.

Koskella

Terve taas!

Täällä sitä vaan edelleen vietetään talvea Nokisenkoskella.

Saapuva kevät pistää visertelemään entistäkin enemmän. Keväällä laitetaankin taas nokat kohti kotiseutuja pohjoista Norjaa ja Ruotsia. Silloin tulevatkin tänne koskelle telkät meuhaamaan, ja sitähän ei kukaan kestä kuunnella. Ruokarauha on mennyttä.

Hyvä talvilomapaikka tämä Nokinen.

Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Samaa mieltä minäkin.

Voisihan tämä ru0anhankinta olla joskus vähän helpompaakin. Tätä ikuista kyttäilyä ja sukellusta.

Oikeassa olet, aamusta iltaan tätä samaa…

Eikä läheskään joka kerta löydy syömistä.

Mutta tänne palataan kuitenkin taas ensi syksynä.