Kukkakeijujen aikaa

Pieniä siipiveikkoja on helteiden mukana tullut runsain määrin pihakukille. Tässä joitain vierailijoita kesä-heinäkuulta.

021 copy

Sinisiipi löysi malvankukan.

008 copy

Hiirenvirnakin on ihan kelpo kukka.

277 copy

– Ootahan vähän…

280 copy

– Terve! Kiva kun olet laittanut palavarakkauttakin kasvamaan.

050 copy

– Ketohopeatäpläksi ihmiset minua kutsuvat.

093 copy

Puna-apila ja pihlajaperhonen ne yhteen soppii.

153 copy

Tesmaperhonen on aina yhtä tyylikäs. Ajuruohon mesi maittaa.

232 copy

Yksin ei tesman tarvitse olla.

248 copy

Loistokultasiipi maksaruohomatolla.

251 copy

Rullalla.

004 copy

Pikkuruinen harsokorentokaverikin pyörii melkein huomaamattomana kasveilla.

135 copy

– Nähdään taas!

Mainokset

Gamma ja kaverit

Gamma tuli käymään. Hän on siitä harvinainen yökkönen, että lentää myös päivällä.

Monena kesänä gamma on pistäytynyt pihalla punahattujen kukkiessa.

Kylmeneviä öitä varten hän on varustautunut kunnon turkilla.

Lämpimät säärystimetkin on vetänyt jalkaansa.

Ei palella poskiakaan.

Yökköset eivät väreillä koreile, mutta siipikuviot ovat hienot.

Nimensä gammayökkönen on saanut siipien kuvioista, jotka muistuttavat kreikkalaista gamma-kirjainta.

Vaeltaja oli niin keskittynyt punahatun nektarin naatiskeluun, ettei juurikaan piitannut paparazzin pyöriskelystä ympärillään.

Maistuis varmaan sullekin…

Gamma kuuluu metalliyökkösiin. Ainakin siivet hohtavat auringonvalossa.

Kiitos, että sain kuvata pikavierailijaa.

Esitelläänpä vielä muutama kaveri. Tässä kukkakärpänen nimeltä ampiaisvieras.

Vieras lähempää.

Neitoperhonen, nokkosperhonen, kimalainen…

Minikimalainenkin tykkää punahatusta. Kukapa ei.

Gammalla on paljon kavereita.

Vaeltaja pikavisiitillä

Lanttuperhosten joukossa vilahti nopeasti jokin täplikkäämpi valkoinen perhonen.

Istahtaessaan mäkimeiramille hetken jo luulin, että tämä on auroraperhos-naaras, sillä siipien alapuolten kuviot muistuttavat suuresti auroran vastaavia. Sitten tajusin, ettei aurora tähän aikaan lentele. Siis mikä ihme…

Siivet levittäessään perhonen näytti ihan oudolta. Ihan pihalla olin vieläkin.

Kauniin vihertävät ovat siipien alapintojen kuviot.

Sinappiperhosta en ollut ennen nähnyt. Ei ihmekään, sillä perhonen ei ole meillä vakituinen asukas, vaan vaeltaa tänne joskus etelämpää eikä talvehti meillä.  Olisikohan Astan mukana tänne rantautunut.

Ohdakeperhosen aika

Ohdakeperhosia on näkynyt päivä päivältä enemmän – ei kuitenkaan siinä määrin, mitä viime kesän massavaellusten aikaan.

Avautumassa oleva syysmaksaruoho veti erityisesti perhosia puoleensa.

Ohdakeperhonen on kuvaajaystävällinen tapaus. Tuntuu, että sille on ihan samantekevää, vaikka hassu ihminen pyörii ja konttailee ilman mitään tapoja ruokapöydän ympärillä.

Kätevä rullaati-rullaati -imukärsä.

Mitähän se minusta oikein ajattelee…

Voisi antaa jo ruokarauhan.

Tällä turkilla luulisi tarkenevan.

Maistetaanpa välillä olkikukankin nektaria.

Samettikukkakin menettelee.

Kyllä maksaruoho kuitenkin on paras tankkauspaikka.

Kimalaiskaverikin huomasi ihan saman. Hyvin tähän mahdutaan molemmat.

Ohdakeperhosesta löytyy asiapitoistakin tietoa tiiviissä paketissa, kun vierailet LuontoPortissa.

Ihmevieras

Jokin harvinaisen iso tuntematon perhonen lenteli iltasella mäkimeiramin kukilla.

Piilossa otetaan hörpyt mäkimeiramin nektaria.

Jokin hopeatäplä tämä ilmiselvästi on…

Jotain outoa kuitenkin on noissa siiven alapinnan ”täplissä”: eivät ne olekaan täpliä, vaan leveitä juovia.

No nyt hän lopultakin näyttää siipiensä yläpuolet. Noin isoa hopeatäplää en ole koskaan ennen nähnyt enkä taatusti tätä lajia aikaisemmin.

Eihän tämä voi siis olla mikään muu kuin…

… keisarinviitta! LuontoPortista löytyy faktaa tästäkin perhosesta.

Perhosia

Kanerva kukkii ja kesän keijut ovat vilkkaasti liikkeellä. Sinisiipiä näkee nyt varsinkin kanervikossa isoina parvina.

Kanervikossa voi tehdä muutakin kuin ruokailla.

Männyn oksalla myös.

Pienenpieni lauhahiipijä.

Kultasiipi ja kamomillat.

Mäkimeirami on varsinainen perhosmagneetti. Nokkosperhosen ja kultasiiven rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Näitä uuden sukupolven nokkosperhosia on nyt paljon luonnossa.

Nokkosperhonen takaa…

… selästä hän on varsin karvainen…

Mäkimeirami maistuu aina vaan.

Vastakuoriutuneet sitruunaperhoset ovat myös alkaneet käydä yrttimaalla.

Lantakeijuja ja muita ihmetyksen kohteita

Kasvimaa sai lauantaina traktorikuormallisen palanutta hevosenlantaa. Eipä aikaakaan, kun paikalle ilmaantui utelias kurkkija.

Maistetaanpa vähäsen…

Tänään paatsamasinisiipi oli munimassa mustajuuren lehdelle. Mielenkiintoista olisi seurata munien kehittymistä toukiksi, mahdollisesti myös koteloiksi, elleivät ole jo vaihtaneet maisemaa siinä vaiheessa. Voihan joku nälissään tietysti popsia munat suihinsa, saa nähdä.

Suruvaipan yllätin istuskelemassa viimekesäisillä ohotanmarunan varsilla.

Pieni vihreä kangasperhonen viipotti metsän reunassa. Istahti välillä huilaamaan.

Tämä heinäkeiju ei esitellyt itseään. Olkoon heinäkeiju.

Ketunleipiä kuvatessani sananmukaisesti törmäsin tähän hurmaavaan olentoon. Mikähän hänestä mahtaa tulla ”isona”…

Ruskea versio kiipeili myös ruohonjuuritasolla.

Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt punavarpusta. Sunnuntaina koin senkin ihmeen.

Kirjosieppo pesii yhdessä pihani kuudesta pöntöstä.