Talvi

Oikeata talvea odotellessa voi muistella menneitä. Vaakakuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Vuosi sitten joulukuun 13. oli jo talven tuntua.

Samana päivänä Niiniveden rannassa.

Tammikuussa 2010 Rautalammin Nokisenkoskella. Pakkasta noin 30 astetta.

Nokisella tämäkin.

Koskikara Nokisenkoskella tammikuussa 2010.

Keltasirkku.

Kiteitä katajalla.

Järviruokokin on koristautunut.

Lepät myös.

4.11.2006  kotijärvi oli jo jäässä.

Siipien kantavuutta kokeilemassa…

15.12.2010

Tyyrinvirran talvehtijat tammikuussa 2011.

Konneveden Siikakoskella 15.1.2011.

Siikakosken aamuhöyryjä tammikuussa.

Mainokset

Pukuhuoltoa aurinko- ja höyrykylvyssä

Helmikuisena sunnuntaina Rautalammin Tyyrinvirta höyrysi pakkasessa. Virralla talvehtii joitakin laulujoutsenia, joita pitää päästä aika ajoin katsomaan.

Tällä kertaa joutsenpariskunta oli asettunut sillan aurinkoiselle puolelle. Kuvat onkin otettu vastavaloon.

Höyhenpuvun hyvä kunto on elinehto arktisissa olosuhteissa. Siihen pitääkin paneutua kunnolla.

Nokan huuhtelua.

Välillä vilkaistaan paparazzaa.

Jatketaanhan taas.

Verryttelyä.

Kumppani piti samanaikaisesti ruokatuntia muutaman metrin päässä.

Nähdään taas.

 

Konnekosken yksinäinen

Usvaisen kosken rannalla päivälevolla.

Pitkä on talvi viettää ihan yksin.

Jospa sitten lähtisi taas.

Onneksi virta pysyy sulana läpi talven.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Pitäkää huolta toisistanne.

Varrella virtain

Rautalammin Tyyrinvirta 14.12.2010.

Virralla talvehtii nytkin useita laulujoutsenia, näkyvissä oli kymmenisen lintua.

Virta höyrysi parinkymmenen asteen pakkasessa.

Hyvin sulautuu maiseman väreihin hän.

Vain keltainen nokka erottuu selvästi muusta ympäristöstä.

Mikähän siinä on, kun näitä komeita lintuja pitää aina kuvata uudelleen ja uudelleen…

Yksi joutsenista oli ihan selvästi tottunut saamaan syömistä virralla kävijöiltä. Harmi, kun ei ollut mitään mukana, kun hän noin kauniisti tuli pyytämään.

Seuraavalla kerralla sitten, tuli luvattua.

Muutaman kilometrin päässä olevalla Nokisenkoskella oli hiljaista.

Vain yksi koskikara näytti päivystävän.

Aurinko oli koko päivän piilossa pilviverhon takana ja valaistus oli sen mukainen.

Nokisenkoski, Vaajasalmen kylällä Rautalammilla. Monta puuta oli kesäinen myrsky kaatanut virran rannalta, mm. iso pahkapuu meni nurin juurineen.

Paluumuuttajia

Vieläkö vähäsen kesään?  Ihka aito västäräkki tiiraili savolaista koskimaisemaa tänään aprillipäivänä.

Tätä jokakeväistä pikku ihmettä piti hiippailla tutkimaan lähempääkin.

Etkös ole ennen meikäläistä nähnyt?

Tiputanssi kotiinpaluulle.

Yksinäinen töyhtöhyyppä seisoskeli maantien reunassa. Pellot ovat vielä ihan lumen peitossa.

Harmaalokki naposteli jäällä jotain löydöksiään.

Kaverikin löytyi.

Lokkien äänikin on odotettu kevään merkki.

Aamutuimaan yllätin pihalla mustarastaan penkomassa lumen alta paljastuneita siemeniä. Kumpikin oltiin yhtä pöllämystyneitä.

Löytyihän sieltä joku sattumakin.

Äkkiä piiloon, ettei tuo vaan vie sitä.

Elämää hankikorrina

Elämä nymfinä on ohi. Muistona siitä toukkanahka kosken rantalumella. Johan tuota toukkaelämää kosken pohjassa vuoden kestikin. Nahkaakin piti uusia toistakymmentä kertaa.

Uusi elämä koskikorentona alkaa. Siivet pitää ensin saada kuntoon.  Kestää tovin pumpata kudosnesteitä siipisuoniin.

Kyllä tämä tästä…

Noniin, nyt kohti uusia seikkailuja!

Johonkin minun piti päästä…

Tämä vaikuttaa oikealta suunnalta.

Jospa oikaisisi tuosta vähän…

Onpas tämä nyt tehty hankalaksi.

Vielä vähän…

Valoa kohtihan sitä piti pyrkiä.

Huhhuh. Entäs sitten?

Muisti palailee pätkittäin. Näinhän se olikin: puuhun!

Kun vielä muistaisi, mitä varten…

Niipä tietysti. Syömään. On jäkälää ja muutakin herkkua tällä lepällä. Täällä meneekin jonkin aikaa, ennen kuin…

Tarina jatkuu myöhemmin – tai sitten ei.

Koskella

Terve taas!

Täällä sitä vaan edelleen vietetään talvea Nokisenkoskella.

Saapuva kevät pistää visertelemään entistäkin enemmän. Keväällä laitetaankin taas nokat kohti kotiseutuja pohjoista Norjaa ja Ruotsia. Silloin tulevatkin tänne koskelle telkät meuhaamaan, ja sitähän ei kukaan kestä kuunnella. Ruokarauha on mennyttä.

Hyvä talvilomapaikka tämä Nokinen.

Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Samaa mieltä minäkin.

Voisihan tämä ru0anhankinta olla joskus vähän helpompaakin. Tätä ikuista kyttäilyä ja sukellusta.

Oikeassa olet, aamusta iltaan tätä samaa…

Eikä läheskään joka kerta löydy syömistä.

Mutta tänne palataan kuitenkin taas ensi syksynä.