Ne on täällä taas


024-1 copy

Tontut ja muu pikkuväki.

014-1 copyKaverukset.

017-1 copy3Lunta odotellaan lisää.

025-1 copyHei, minäkin olen täällä!

040-1 copyTorvisoittokuntakin paikalla.

104-1 copyTanssijat myös.

121-1 copyPikkuväen joulukuusi.

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Metsän lamppujen syttyessä

Nyt on taas se aika vuodesta.

Metsän pikkuväen lamput valaisevat viimeisiä kulkijoita ennen talviunille menoa.

Lamppumalleja on moneksi.

Tehoja riittää pienestä koosta huolimatta.

Puolen neliön metsässä

On taas se aika vuodesta, kun puolen neliön metsässä syttyy lyhty pikkuväen iloksi.

Metsäntontut alkavat jo kokoontua neuvonpitoon.

Heitä saapuu paikalle myös naapurimetsästä.

Huopaiset hiippalakit heilahtelevat iloisiin tervehdyksiin.

Tulehan sinäkin jo sieltä!

Minä juttelen ensin näiden kanssa.

.

Tutustumiskäynnillä ollaan metsässänne.

Hei kaverit, odottakaa vähän! Tämä ylämäki on aika jyrkkä, pikkuinenkin väsyy.

Tervetuloa kaikki!

Meitähän onkin täällä moneksi.

Hattivatitkin saapuivat.

Sytytetäänpä kynttilätkin.

Tippakivellä

Lumiraja nousee ylemmäs päivän edetessä. Pian ensilumesta on vain lätäkkö jäljellä.

– Hihii! Valoa näkyvissä.

Lumimyssyjen kimallusta.

– Kylmä kylpy virkisti mukavasti.

Syksyn värit sulassa sovussa talventulon kanssa.

Oravanmarjakaksoset.

– Anna kun minä poksautan!

– Minuapa ei poksauteta! Löysin mainion piilopaikan.

Jääpilarit tippakiven kyljessä tuovat ihan kevään mieleen.

Kiven kyynel. Tai sammalen.

Kohta tippuu…

Sinne män.

Kuvat on otettu sunnuntaina 17.10.10. Nyt ei lunta enää näy.

Metsänkansaa

Pysy piilossa, pikku hirvi. Punatakit ovat liikkeellä.

Muurahaiskansa on jo vetäytynyt sisätiloihin.

Myssymuotia.

Kivimamma.

Huhuu, minä olen hirmuinen kummitus!

Sammalkansa virkistyy aina syksyisin.

Harmaahapsi.

Mietteliäs. Vai unelias?

Jääpalloja.

Metsän pieni tonttukansa aamukävelyllä 10.10.10.

Karpalosuolla

Näiden perään lammen rannalle lähdin.

Olihan siellä muutakin porukkaa.

Komea kaveri on rantahämähäkki.

Ampiaiskuningatar kaivautui esille sammalikosta auringon lämmitettyä riittävästi. Myös tummasyyskorentoja oli vielä liikkeellä.

Mutta karpaloita on nyt paljon. Joten – painukaa suolle!

Suolla ja vähän kuivallakin maalla

Suota oli päästävä haistelemaan ja tutkailemaan, joko siellä mikään kukkisi. Löytyihän sieltä näitä.

Tupasvilla oli odotetusti jo kukassa.

Näitä ei helposti yhdistä kesemmällä liehuviin villatupsuihin. Tupasvilla kukkii aikaisin ja melkein huomaamatta.

Vaivero oli vielä odottavalla kannalla, vaikkei senkään kukintaan enää kauaa mene.

Vaiverolla on kauniit valkoiset ruukkumaiset kukat, jotka se avaa jo toukokuun aikana. Nämä nuput ovat olleet jo koko talven odottelemassa.

Viimesyksyisiä karpaloitakin pääsi maistelemaan, tosin parhaan kirpeytensä talven aikana menettäneinä.

Kuivalla maalla tapasin torvia, jäkälien ja sammalien muodossa.