Varrella virtain

Rautalammin Tyyrinvirta 14.12.2010.

Virralla talvehtii nytkin useita laulujoutsenia, näkyvissä oli kymmenisen lintua.

Virta höyrysi parinkymmenen asteen pakkasessa.

Hyvin sulautuu maiseman väreihin hän.

Vain keltainen nokka erottuu selvästi muusta ympäristöstä.

Mikähän siinä on, kun näitä komeita lintuja pitää aina kuvata uudelleen ja uudelleen…

Yksi joutsenista oli ihan selvästi tottunut saamaan syömistä virralla kävijöiltä. Harmi, kun ei ollut mitään mukana, kun hän noin kauniisti tuli pyytämään.

Seuraavalla kerralla sitten, tuli luvattua.

Muutaman kilometrin päässä olevalla Nokisenkoskella oli hiljaista.

Vain yksi koskikara näytti päivystävän.

Aurinko oli koko päivän piilossa pilviverhon takana ja valaistus oli sen mukainen.

Nokisenkoski, Vaajasalmen kylällä Rautalammilla. Monta puuta oli kesäinen myrsky kaatanut virran rannalta, mm. iso pahkapuu meni nurin juurineen.

Mainokset

Paluumuuttajia

Vieläkö vähäsen kesään?  Ihka aito västäräkki tiiraili savolaista koskimaisemaa tänään aprillipäivänä.

Tätä jokakeväistä pikku ihmettä piti hiippailla tutkimaan lähempääkin.

Etkös ole ennen meikäläistä nähnyt?

Tiputanssi kotiinpaluulle.

Yksinäinen töyhtöhyyppä seisoskeli maantien reunassa. Pellot ovat vielä ihan lumen peitossa.

Harmaalokki naposteli jäällä jotain löydöksiään.

Kaverikin löytyi.

Lokkien äänikin on odotettu kevään merkki.

Aamutuimaan yllätin pihalla mustarastaan penkomassa lumen alta paljastuneita siemeniä. Kumpikin oltiin yhtä pöllämystyneitä.

Löytyihän sieltä joku sattumakin.

Äkkiä piiloon, ettei tuo vaan vie sitä.

Koskella

Terve taas!

Täällä sitä vaan edelleen vietetään talvea Nokisenkoskella.

Saapuva kevät pistää visertelemään entistäkin enemmän. Keväällä laitetaankin taas nokat kohti kotiseutuja pohjoista Norjaa ja Ruotsia. Silloin tulevatkin tänne koskelle telkät meuhaamaan, ja sitähän ei kukaan kestä kuunnella. Ruokarauha on mennyttä.

Hyvä talvilomapaikka tämä Nokinen.

Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Samaa mieltä minäkin.

Voisihan tämä ru0anhankinta olla joskus vähän helpompaakin. Tätä ikuista kyttäilyä ja sukellusta.

Oikeassa olet, aamusta iltaan tätä samaa…

Eikä läheskään joka kerta löydy syömistä.

Mutta tänne palataan kuitenkin taas ensi syksynä.

Kylmällä koskella karojen kanssa

Aina muutaman viikon välein pitää päästä Nokisenkoskelle koskikaroja tiirailemaan. Tänään oli sellainen päivä.

Karoja näkyi kuusi-seitsemän, saman verran kuin edellisellä kerralla.

Pesuhetki.

Taukojumppaa.

Tähystyspaikan vaihto.

Oma paikka.

Koskella tuli välillä olo kuin Yellowstonen kansallispuistossa, täällä vesi ei tosin kiehunut eikä höyry haissut rikille.

Lisää kylmää höyryä. Pakkasta 27 astetta.

Löytyyköhän kohta paikkaa ilman huurretta…

Nokisen ruovikko tänään.

Järviruoko.

Lyhyt on päivä vieläkin.

Tyyrinvirrallakin tuli piipahdettua tervehtimässä siellä talvehtivia laulujoutsenia.

Pakkasvaloa

Lauantaiselle Nokisenkosken reissulle pitää vielä palata.  Pakkasta oli riittävästi, 25 astetta. Aurinko maalaili maisemaa.

Matalilla rannoilla asustaa kivikansa.

Kultakylvyssä.

Ruovikko.

Koskenhenki.

Valosilta.

Punasteleva kivikansan edustaja.

Nokisenkoski sillalta. Tässä ympäristössä koskikarat viettävät talveaan. Saaren takana Miekkavesi.

Minkin uinti

Koskikaroja tarkkaillessani huomasin jonkin verran oudomman ”karan” liikkuvan vedessä. Saukkoko? Liian pieni saukoksi. Siis minkki.

Minkki ui liian kaukana, jotta olisin saanut kunnon kuvia pikkuputkellani. Tässä osasuurennos, tarkempaa jälkeä en onnistunut saamaan.

Pikkupeto ui virran yli Nokisenkoskessa olevaan saareen.

Maihinnousu.

Vikkelä oli liikkeissään minkki, hävisi nopeasti jonnekin kivien väliin. Kuvassa minkki ”sekoittuu” takana olevaan kiveen, otus ei siis ole oikeasti noin paksu takapäästä.

Virtojen visertelijät

Nokisenkoski höyrysi tänään 25 asteen pakkasessa. Koskikarojen keväistä visertelyä piti päästä taas kuuntelemaan ja seuraamaan näiden sinnikkäiden lintujen puuhailuja virralla.

Aamupäivän aurinko värjäsi lumen ja veden monin eri sävyin.

Toukkajahdissa.

Kohta sukelletaan.

Karoja oli eri puolella Nokista puolenkymmentä yksilöä.

Plumps!

Vaihdetaanhan taas tähystyspaikkaa.

Koskikara on ainoa Suomeen talvehtimaan saapuva lintu. Pohjoisen Norjan puroilta tulevat meidän avoimina pysyville koskillemme ja virtapaikoille.

Koko talven pysyttelevät hyvillä ruokapaikoilla. Keväällä palaavat taas pohjoisen syntymäseuduilleen.

Pyrähtely, sukeltelu, ruokailu, kyttäily, niiailu, visertely…

Joka kerta ei tärppää.

Lyhyt on päivä vielä tähän vuodenaikaan.

Nokisenkoskella näin myös minkin uivan virran yli saareen. Muutaman kilometrin päässä olevalla Tyyrinvirralla talvehtii muutama laulujoutsen. Huomenna laittelen niistä kuvia.