Kanervaa, kalliokasveja, limasieniä…

Vielä voi paikoittain kuulla pienten kanervankellojen kilinää.

Kello toisensa jälkeen kuitenkin hiljenee ja varpu alkaa valmistautua talvilepoon.

Kanervan tieteellinen nimi calluna on johdettu kreikankielen sanasta ’kallynein’, mikä tarkoittaa lakaista. Kasvia on käytetty varpuluutien tekoon. Kanervankukkateellä on unettava vaikutus ja kanervahunaja on tummaa ja vahva-aromista. Hunaja tosin tahtoo jämähtää kiinni kennoihin, joten kiirettä saa pitää linkoamisen kanssa…

LuontoPortista löytyy asiaa kanervastakin.

Yksi lempparikasveistani luonnossa on kallioimarre.

Lehtien alapintojen itiöpesäkeryhmät houkuttelevat kuvaamaan kasvia ”nurjalta” puolelta.

Kallioimarteen juurakko on makeaa, lakritsinmakuista. Kansa onkin antanut kasville kuvaavia nimiä: kalliomakia, mesijuuri, mäenmakeus, kivenimelä…

Nyt saa riittää.

Yksi vielä, kuiteskin.

Kallioilla viihtyy myös kalliokohokki. Vielä muutama kukka oli jäljellä.

Tätä kasvia en ole löytänyt muualta kuin korkealta, etelänpuoleiselta kallioseinämältä. Karvakiviyrtti on hän.

Tykkää asustella kallionkoloissa.

Herkullisen näköinen, mutta parempi jättää syömättä. Kielonmarja on myrkyllinen.

Kaksoistorvi.

Limasienet ovat kiehtovia olentoja. Hänen nimensä on paranvoi.

Tämäkin ryynirykelmä lienee jonkinsortin limasientä.

Mainokset

Kallioiden asukki

karvakiviyrtti

karvakiviyrtti löytyi korkealta kalliotasanteelta, yhdessä valkokukkaisen kalliokohokin ja ahomansikan kanssa. 17.6.08