Aamunavaus

Lauantaiaamuna pikkupakkanen, sumua, tyyntä. Vene vesille ja huopailemaan.

Kolme varttia auringonnousuun.

Marjapuuroa.

Sumu nousee.

Vielä vartti tulipallon näkymiseen.

Nuori lokki lepäili kivellä. Emo vahti reimarin nokassa. Muut lokit ovat jo lähteneet. Pahnanpohjimmaisen kasvua on pitänyt jäädä odottelemaan.

Sumu peitti auringonnousun, mutta valoa riitti silti.

Oikeastaan tällainen maisema on mielenkiintoisempi kuin kirkas auringonpaiste.

Hiidenvuori kuoriutuu sumusta.

Uusi päivä alullaan. Hieno päivä siitäkin tuli.

Mainokset

Pohjoisen matkaajat tauolla

Järripeipot pysähtyvät joka vuosi muuttomatkoillaan kotipihallani, niin tänäkin syksynä.


Värikkäät järrit sulautuvat hyvin syysväreissä olevaan pihapihlajaan.


Viherpeippo ei tykännyt, kun pohjoisen serkku yritti asettua sen vakiopaikalle istumaan.

Kirjava koiras.

Hyvää matkanjatkoa! Keväällä ehkä taas tavataan.

Rääpäsy Riisillä

Riisitunturille torstaiaamuna 21.9. varttia vaille seitsemän. Tihkusade ei lannistanut kahta pientä kulkijaa. Aurinkokin juuri nousemassa, jossain.

Tunturin persoonallisiin asukkaisiin oli kiva tutustua nousun aikana.

 

Tämäkin tervehti iloisesti ja kannusti vaan jatkamaan.

Ikivanha levähdyspaikka ei nyt houkutellut istumaan.

Riisitunturi ja suot kuuluvat yhteen.

Huipulla tuuli ja tihutti. Sade loppui vähitellen, kun aloimme laskeutua polkua alas.

Yllättäen maisema valaistui.

Kasvusto kimmelsi kauttaaltaan kosteassa maastossa. Kuvaan sitä ei saanut vangittua.

Kovasta yrityksestä huolimatta tulipallo ei päässyt kokonaan pilviverhon läpi. Onneksi. Ei tullut sinitaivasta ikävä tässä hienossa pehmeässä valossa.

Riisitunturilla puut ovat persoonallisia yksilöitä, jokainen erilainen.

Kitkajärvikin näkyi, ainakin vähän.

Suoheinän ruskaa.

Pikku vanhus.

Kuukkeleiden kohtaaminen tekee aina iloiseksi.

Kivi tulessa. Riekonmarjan lehtien punastelua.

Riisillä on aina kiva pyörähtää. Säällä kuin säällä.

Metsän lamppujen syttyessä

Nyt on taas se aika vuodesta.

Metsän pikkuväen lamput valaisevat viimeisiä kulkijoita ennen talviunille menoa.

Lamppumalleja on moneksi.

Tehoja riittää pienestä koosta huolimatta.

Puolen neliön metsässä

On taas se aika vuodesta, kun puolen neliön metsässä syttyy lyhty pikkuväen iloksi.

Metsäntontut alkavat jo kokoontua neuvonpitoon.

Heitä saapuu paikalle myös naapurimetsästä.

Huopaiset hiippalakit heilahtelevat iloisiin tervehdyksiin.

Tulehan sinäkin jo sieltä!

Minä juttelen ensin näiden kanssa.

.

Tutustumiskäynnillä ollaan metsässänne.

Hei kaverit, odottakaa vähän! Tämä ylämäki on aika jyrkkä, pikkuinenkin väsyy.

Tervetuloa kaikki!

Meitähän onkin täällä moneksi.

Hattivatitkin saapuivat.

Sytytetäänpä kynttilätkin.

Aamuhelmiä

Helmiaurinko.

Helmiverhot.

Helmet taivaalla.

Helmihelma.

Helminauha.

Helmiansa.

Loppukesän ja syksyn aamut ovat helmeilijän kulta-aikaa.

Klikkaamalla kuvia ne saa näkymään vähän isompina ja tarkempina.

Metsän pikkuväen lamput syttyvät

Nyt on se aika, kun metsän pikkuväen pihamailla ja kulkureiteillä syttyvät monenlaiset lamput.

Tämä on yksi suosituimpia malleja.

Jokaiselle löytyy sopivanlainen.

Erityisen hankaliin paikkohin on viisasta panostaa kunnolla.

Hämyvalaistus.

Ihan oma lamppu on hänellä.

Rinnepaikat vaativat erikoismallin.

Maasta se pienikin lamppu ponnistaa.

Näitä…

kyllä…

riittää…

joka paikkaan.

Aamut ottavat joskus koville pienillä…

ja vähän isommillakin.

Aurinkoisina päivinä saadaan huilata.