Aloitetaan pienimmästä. Ahopirkko eli 22-pistepirkko ja sen kaveri.
Tätä pientä en ollut vielä tänä kesänä nähnytkään.
Pikkuruinen lauhahiipijähän se siinä vasta-avautuneella ketoneilikalla, joka ei ole koolla pilattu sekään.
Pikkuisen isompi on piippopaksupääperhonen, huopaohdakkeella, josta myös avautunut vasta kukka siellä täällä.
Koskaan aikaisemmin en ollut täällä nähnyt kirjoverkkoperhosta. Nytpä niitä oli näytillä ihan tuplasti…
Toisella tosin oli hieman hankala asento, ainakin kuvauksen kannalta.
Täällä vasta uneksitaan lentämisestä. Nokkosenlehdellä on hyvä köllötellä.
Lukki tuijotti metsässä.
Samoin metsätorakka.
Papintappaja pitää välillä taukoa.
Aamulla yllätin telkkäpesueen kesken unien.
Menkäähän vaan emon ja muun porukan mukaan.
Pieniä on jäljellä enää seitsemän. Viikko sitten niitä oli vielä kaksitoista. Sinisuohaukan näin kerran nappaavan kaksi poikasta kerrallaan.
Selkälokkiperhekin on supistunut. Yksi kolmesta poikasesta on enää pesäkivellä.
irman kuvia 
Aivan mahtavia kuvia noista pienistä, hyvät tarkennukset. Hiipijällä on suuret silmät ja lukin pikkuruiset silmätkin tuntuu näkevän kaiken. Kuvissasi on myös kauniit, heleät värit ja sävyt.
Kiitos, Pehmyt piirto. Pieniä on aina kiva kuvata.
Näissä on mukana roima määrä huumoria. Köllöttelevä toukka ja siivekäs ketoneilikka. Mutta tuo vedestä pilkottava krokotiilinsilmä pistää jo hieraisemaan, mutta sehän onkin sorsapoikue 😉
Piti ihan katsoa tuota telkkäpesuekuvaa uusin silmin, kun sinä näet siinä krokotiilinsilmän… Olisikohan tullut mukaan ns. tahatonta huumoria.
Kylläpäs olet saanut otetuksi ihanat kuvat. Vähän hämyinen tai usvainen kuva tuossa välissä on kaunis. Toivottavasti loput pikkuiset varjeltuvat haukan tai muun sellaisen kynsiltä. Kukahan tuolle papintappajalle on keksinyt tuon nimen?
Järvikuvat otin aamuviideltä, joten paikoin oli vielä sumua järvellä, siitä utuisuus. Viime kesänä kuvasin telkkäemon yhden ainoa poikasen kanssa, en tiedä, montako silloin alunperin oli. Näinhän se luonnossa menee, vaikka miten pahalta tuntuu. Kiitos, Mirja.
Mitähän koppikset jutustelivat keskenään, hauska kuva. Kirjoverkkoperhosilla on kaunis kuviointi ja väritys, minulle aivan uusi tuttavuus.
Metsätorakkaa olen joskus kuvannut, mutta en tiennyt sen nimeä, kiitos taas oppitunnista. Papintappajakin on tuttu, sekä pikku perhoset.
Kaunis ja rauhallinen kuva telkkäperheen uintiretkestä sumuisessa ruohikossa. Toivottavasti lopu pallerot saavat kasvaa täysikasvuisiksi.
Uusi tuttavuus oli kirjoverkkoperhonen minullekin. Kuvatessa luulin ensin joksikin hopeatäplälajiksi, kunnes koneelta katsoin tarkemmin. Perhoskirjastahan se sitten selvisi, kuka oli. On täällä ihan levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla, muuten on kaakkoispainotteinen kirjoverkkoperhosen esiintyminen. Rauhoitettu laji. Kiitos, Manteli.
Kirjoverkkoperhosta ei ole näkynyt täälläkään, ainakaan ei ole osunut kasmeran linsiin. Kaunis on! Metsätorakoita on kauheat määrät omalla pelollani, vähän joka korrella.
Kunhan ohdakkeet avautuvat, tulee perhosia yleensä laumoittain, samaten noita lauhahiipijöitä. Alkukesä on ollut ilmeisesti liian kylmä ja tuulinen perhosille, kun edes nokkosperhosia ei ole parveillut, kuten ennen. Vain yksittäisiä silloin tällöin.
Tänään tapasin toisen kerran kirjoverkkoperhosen. Kiinniittää lennossa huomiota tummuudellaan, verrattuna hopeatäpliin. Istahtaa vähän väliä korkeamman kasvin latvaan vahtimaan reviiriään (tuon luin jostain itseäni viisaammasta lähteestä), muuten on aika rauhaton sielu. Perhosoppaan mukaan kirjoverkkoperhosta ei esiinny lounais-, länsi- eikä pohjoisosissa Suomea. Asun onnellisesti juuri sen esiintymisalueen pohjoisrajalla.
Ohdakkeet ovat tosiaan niitä parhaimpia mesikasveja ja myös perhosten houkuttajia. Varsinkin pelto-ohdake on oikea perhosmagneetti, paljon parempi kuin partasuti-huopaohdake. Pelto-ohdake aloittaa kukinnan vähän myöhemmin. Varmaan pian alkaa nähdä toisen sukupolven nokkosperhosia, kunhan kuoriutuvat lähiaikoina.
Perhoset ovat tosi hienon näköisiä, en ole varmaan nähnyt koskaan tuota lajia. Papintappajan nimen alkuperää mietin minäkin.. Telkkäpoikueen bongasin minäkin eilen, samannäköisiä palleroita – vielä vähän untuvaisia olivat.
Torakka saa aina vähän kylmiä väristyksiä aikaan, mutta komeat kuvat sait taas meille näytettäväksi, kiitos siitä Irma.
Sinun asuinalueesi on liian pohjoinen kirjoverkkoperhoselle, Elisa.
Tarina kertoo, että jokin öttiäinen on lentänyt muinoin pohjanmaalaisen kirkkoherran korvaan. Pappi on saanut korvatulehduksen ja kuollut. Hänen hautapaadessaan on papintappajan kuva… Tarina saattaa olla tosi tai sitten ei.
Varmaan nämäkin telkkäpesueiden koot on alunperin suunniteltu niin isoiksi, että niitä on varaa verottaa petojen taholta. Niin pahalta kuin tuntuukin. Kaikkien pitää jotenkin yrittää elää ja ruokkia omat pesueensa, haukkojenkin.
Tämä metsätorakka ei ole se sama ”russakka”, jonka mielikuvat sinullakin saavat aikaan kylmiä väristyksiä. Ovat ihan eri lajeja sisätilojen torakat, eivät elä meillä luonnossa. Minusta tämä oli ihan tavallisen koppiksen oloinen, nimestään huolimatta. Saanalla tapasin Suomen toisen luonnonvaraisen torakan, lapintorakan, jokin vuosi sitten. Kiitos, Elisa.
Kovaa on luonnon karsinta. Tulee mieleen, miten emot oikein jaksavat sitä. Tahattomasti inhimillistää näitä asioita. Liikuttavia nuo telkkäpesuekuvat.
Niinpä. Kyllä luonto pitää asukkiensa määrät tasapainossa, kunhan ihminen ei mene tuota tasapainoa sotkemaan. Pahalta varmaan tuntuu lintuvanhemmistakin pienokaisensa menettää ja puolustavat niitä viimeiseeen saakka. Sitähän tapahtuu koko ajan, emme vaan ole kaikkea näkemässä.
Sinähän olet saanut hyönteisistä hyvää jälkeä aikaan. Etenkin nuo perhosen kuvat ovat loistavia.
Kiitos palautteesta, Markku.
Kaikkea uutta oppii taas. Olen aikoinani nuoruudessa kuuneellut yhtyettä nimltä 22-pistepirkko. Enpä arvannut että sellainen on oikeastikin olemassa hyönteismaailmassa 🙂
Kuvia on taas niin paljon, että en osaa eritellä niistä mitään, paitsi tuo 22-pistepirkko eli ahopirkko on kiva uusi tuttavuus. Samoin kuvista tykkään mm. kirjoverkkoperhosesta, jota en ole itse koskaan tavannut.
Niinpä. Kun googlettaa 22-pistepirkkoa, tulee suurin osa linkeistä yhtyeeseen liittyviin juttuihin tai kuviin. Eiköhän kaverit ole keksineet nimen juuri tältä pikkupirkolta. On muuten tosi pieni kaveri, pituutta joku hassu milli. Kiitos, Jape, palautteestasi.
Enpä ole tuollaista kirjoverkkoperhosta nähnyt, e liene liikuskellut hänen elinalueillaan.
Papintappajan tauko hymyilytti – eihän sitä aina jaksa… 😉 On minusta yksi mainioimpia eliöiden nimiä.
Ensimmäisen kuvan kaverukset ovat hauskat. Siinä on selvästi jokin kamujen välinen sessio menossa.
Ensimmäisen kerran minäkin kirjoverkkoperhosen näin tänä kesänä. Papintappaja on kyllä ihan mainio nimi, ei koppista pahenna.
Beautiful!!!