Kutturan kuukkelit

 

 

H99A6330-1 copy

Sain tilaisuuden viettää kaksi viikkoa Kutturan kylällä Inarissa syys-lokakuussa. Kauemminkin olisi  siellä viihtynyt, mutta hyvä näinkin. Sohjossa kyntäen kesärenkailla sieltä pois ajelin.

H99A6297-1 copyTottakai kuukkeleita tuli kuvattua. Aika paljon.

H99A5805-1 copyEikä näitä tarvinnut kaukaa etsiskellä. Mökki sijaitsi vaaran rinteellä keskellä metsää, joten kuukkelit olivat siellä ihan kotonaan.

H99A4767-1 copy

H99A4458-1 copy

H99A5158 copyMetsässä kuukkelit seurailevat silmä tarkkana kulkijaa, varsinkin kun tämä pysähtyy evästelemään…

H99A5147 copy

H99A4873-1 copy

H99A5098 copyMaasta löytyi viimeisiään vetelevä ampiaispesä, josta kuukkelit napsivat toukkia nokkiinsa.

H99A5050 copy

H99A5143-1 copy

H99A6299-1 copyKaikkea pitää tutkia.

H99A5112-1 copyJa porukalla.

H99A5816-1 copy

H99A5722-1 copyKaverille kanssa.

H99A5741-1 copy2096 copyMyös lapintiaiset tulivat tutuiksi.

017-1 copy_edited-1Yhtä luottavaisia ovat nämä pohjoisen tintit kuin savolaisen kotimetsän serkut hömötiaisetkin.

 

Mainokset

Aamua Oulangalla

Hetki ennen auringonnousua Oulankajoella 20.9.2011.

Tässäpä oli kiva istuskella ja odotella auringon ensi säteitä vastarannan metsän takaa.

Tulihan se aurinko lopulta esille.

Lankayhteys toimii vielä täällä.

Aamuvalo.

Sumu häipyy pikkuhiljaa.

Uusi päivä pääsee alkuun.

Huom. Vaakakuvat saa klikattua isommiksi.

Pohjoista valoa

Ajo läpi yöttömän yön 2.7.11. Altasta Skibotniin Pohjois-Norjassa. Puoli kahdelta Kvaenangsfjelletillä.

Täällä oli vielä reilusti lunta paikoittain. Oli vähän outoa nähdä porojen juoksevan lumella heinäkuussa.

Erilaisia sinisen sävyjä hellepäivien viilennykseksi.

Näissä maisemissa maakravun sielu lepää.

Lisää sinistä.

Hyvin näki ajella ilman valoja läpi yön. Oli oikeastaan auton sähkövian ansiota, että tuli nähtyä nämä yölliset valoilmiöt. Autoa ei voinut pysäyttää latausongelman takia ja matkaa piti jatkaa yhtäkyytiä moottoria sammuttamatta. Muuten olisi tullut nukuttua tämäkin aika ja jatkettu matkaa päivällä.

Pilvet tekevät maisemasta mielenkiintoisen, ovat lahja kuvaajalle.

Kurkistuksia kanjoniin

Silfarin kanjonia Pohjois-Norjassa kannattaa käydä ihmettelemässä, jos sattumalta joskus kulkee Porsangerista Børselviin (Pyssyjoki) menevää tietä pitkin Ifjordin suuntaan.

Vesi on jääkylmää ja kirkasta, kolmen metrin syvyydessä uivat lohet pystyi hyvin näkemään.

Dolomiittikalkkikallioita.

Lapinvuokkoja kasvaa runsaasti kallioiden reunoilla, nämä tosin jo kukkineita 15.9.

Silfarin kanjoni on Euroopan suurimpia kanjoneita. Kanjonin reunaa pitkin noustessa kanjoni komistuu ja kosken pauhu kovenee.

Polku kapenee ja huononee, mitä ylemmäs kiipeää. Kunnon kengät pitää olla, ettei lipsahda kanjonin pohjalle. Katajat ja pikkukoivut saivat auttaa kulkijaa hankalimmissa paikoissa. Ilmeisesti polun vaarallisuuden vuoksi paikkaa ei  mitenkään innokkaasti mainosteta. Toisen kerran paremmalla ajalla kesäaikaan on tänne uudelleen päästävä. Nyt syksyllä ei viitsinyt iltaa vasten lähteä kovin ylös kiipeämään…

Polun varrella on jänniä saniaisia, olisikohan suippohärkylä tämä.

Kurjenkanervakin kukki vielä.

Børselva, Pyssyjoki.

Kivikansaa

Eihän näistä kivistä mihinkään pääse.

Ja kiviähän Norjassa riittää.

Jotkut ovat saaneet naamaansa aika pahannäköisen rokon.

Taitaa olla helposti tarttuvaa sorttia.

Rokko esittäytyi – kuinkas muuten, kun merenrannalla ollaan – merirokoksi. Merirokko on äyriäinen, jonka toukka kiinnittyy sopivaan paikkaan ja kasvattaa aikuistuttuan ympärilleen panssarin. Sieltä se sitten siimajaloillaan pyydystelee planktonia vedestä. Kuvassa heillä näkyy olevan päiväunien aika, kun luukut on pistetty kiinni. Merirokot leviävät helposti alusten mukana, joiden pohjiin ne kiinnittyvät salamatkustajiksi.

Laskuveden aikaan rannalla saisi ajan kulumaan tuntitolkulla.

Monta kiveä (noita pienempiä versioita) ja simpukankuorta lähti taas mukaan.

Rantaelämää

Barentsinmeren rantaa Berlevågin lähellä. Kaukaa katsottuna vaikuttaa aika elottomalta.

Mennäänpä lähemmäksi. Rakkolevä näyttää viihtyvän täällä erinomaisesti. Valkoinen kiven kyljessä on merirokkoa.

Rakkolevä poseeraa.

Onko tukka hyvin?

Levien päällä on kiva köllötellä.

Ei tässä kalliollakaan ole hassumpaa.

Kurkistanpa vähän…

Jospa minäkin sitten vähän…

Meitä on monen värisiä.

Otahan nyt kuva tältäkin puolelta.

Minusta kanssa!

Vaarallista elämää

Norja on vaarallinen maa. Jatkuvasti saa pelätä, että tie loppuu Jäämereen.

Puuttuvat sillankaiteet tekevät siltojen ylityksistä riskialttiita.

Varoittava esimerkki.

Tässä pari esimerkkiä norjalaisen liikenteen vaarallisimmista tekijöistä. Lampaista myös varoitetaan kiitettävästi liikennemerkein, mutta nyt tilanne vaati kohteen erityisvaarallisuuden vuoksi pikaista poistumista, joten merkki jäi kuvaamatta.

Kalliot voivat heitellä kiviä niskaan aivan odottamatta – jopa tien vastakkaiselta puolelta…

Autotkin saattavat joskus käyttäytyä uhkaavasti.

Leikkivät lapset ne vasta vaarallisia ovatkin. Onneksi heistäkin varoitetaan kulkijoita.

Lähestyvä vaarallinen tunneli nielaisee pian sisuksiinsa…

Eikä siinä riittävästi, että selviää jotenkuten tunnelin vaaroista, kun jo seuraava uhka on edessä: mereen joutuminen on taas hyvin lähellä.

On se vaan erinomainen asia, että Norjan tielaitos ilmoittaa onnettomuuspaikat etukäteen.

Hirvet ovat tunnetusti huippuvaarallisia, vaanivat metsässä viattomia autoilijoita hyökätäkseen juuri silloin päälle, kun niitä osaa vähiten odottaa.

Poroista puhumattakaan. Ne näkevät autoilijan jo kaukaa ylängöltä, ottavat vauhtia ja tulevat suoraan päälle.

Esimerkki erittäin vaarallisesta norjalaisesta porosta.

Huhhuh! Selvittiinpäs lopultakin tänne kauaksi kaikista vaaroista! Poiketaanpa levikkeelle huokaisemaan. Näkyy olevan roskis ja pöytä penkkeineen. Mutta missä on kyltin lupaama puu…