Rääpäsy Riisillä

Riisitunturille torstaiaamuna 21.9. varttia vaille seitsemän. Tihkusade ei lannistanut kahta pientä kulkijaa. Aurinkokin juuri nousemassa, jossain.

Tunturin persoonallisiin asukkaisiin oli kiva tutustua nousun aikana.

 

Tämäkin tervehti iloisesti ja kannusti vaan jatkamaan.

Ikivanha levähdyspaikka ei nyt houkutellut istumaan.

Riisitunturi ja suot kuuluvat yhteen.

Huipulla tuuli ja tihutti. Sade loppui vähitellen, kun aloimme laskeutua polkua alas.

Yllättäen maisema valaistui.

Kasvusto kimmelsi kauttaaltaan kosteassa maastossa. Kuvaan sitä ei saanut vangittua.

Kovasta yrityksestä huolimatta tulipallo ei päässyt kokonaan pilviverhon läpi. Onneksi. Ei tullut sinitaivasta ikävä tässä hienossa pehmeässä valossa.

Riisitunturilla puut ovat persoonallisia yksilöitä, jokainen erilainen.

Kitkajärvikin näkyi, ainakin vähän.

Suoheinän ruskaa.

Pikku vanhus.

Kuukkeleiden kohtaaminen tekee aina iloiseksi.

Kivi tulessa. Riekonmarjan lehtien punastelua.

Riisillä on aina kiva pyörähtää. Säällä kuin säällä.

Mainokset

Keväästä kesään

Kesä ehti jo tulla, ennen kuin ehdin tänne blogimaailmaan. Työkiireet pitivät otteessaan näihin päiviin saakka, mutta nyt pääsee taas kuvauslaitumille. Jossain välissä kevättä on tullut muutamia kuvia nappailtua. Laitan niitä tähän aikajärjestyksessä.

190 copy

Toukokuun kymmenentenä päivänä, iltasoudulla näkyi merellistä porukkaa istuskelemassa lokinpesäkivellä. Meriharakat olivat pysähtyneet huilailemaan savolaiselle järvelle. Norjan vuonoilla nähdään!

416 copy

Rantasipit saapuivat taas kotikivilleen ja pesimäpaikoilleen.

194 copy

Rouva Rupikonna kutee.

414 copy

Villakärpäset ja muut pörrääjät tykkäsivät pajunkukista.

117 copy

Rouva Koppelon tapasin metsätiellä 12.5.

154 copy

Peippoherra mietteliäänä.

302 copy

Metsäjäniksen kesänuttu melkein valmis. Jussi näytti minulle kieltä…

010 copy2

Mustikka kukki hienosti eikä halla pannut.

026 copy

Kaksi toukokuuhun kuuluvaa yhdessä: vaivero ja kangasperhonen, jota nykyään myös ihan virallisesti vihernopsasiiveksi sanotaan.

290 copy

Lemppariorvokkini suo-orvokki.

307 copy

Varhaisaamun soudulla ennen töihinlähtöä kuvasin koskelopariskuntaa ja ihmettelin kameran etsimessä näkyviä kahta uutta ’kiveä’ kauempana järvessä. Hirviähän ne, olivat juuri aloittaneet kahlaamisen syvemmälle veteen. Aikamoista vauhtia ui kaksikko järven yli.

302 copy2

Raate pitää aina päästä näkemään lammen rannassa.

247 copy

”Juhannuskukka” metsäkurjenpolvi aloitti tänä vuonna kukinnan jo toukokuussa.

203 copy2

Kesäkuu ja perhoset. Aurora illakolla 8.6.

003 copy2

Illakko on myös pihlajaperhosen mieleen.

156 copy

Pieni niittysinisiipikin piipahti pihalla.

038 copy

Vanamokin aloitti kukinnan ennätyksellisen aikaisin.

062 copy

Kihokit on ihan pakko tavata joka kesä.

095 copy

Samoilla mättäillä kihokin kanssa kasvavat karpalot.

209 copy

Pikkulepinkäinen vie perheelleen iltapalaa.

280 copy

Perheenhuoltokiireitä on myös kirjosiepolla. Poikasten ruokkimisen ohessa ehtii välillä hengähtääkin.

Alienit ovat täällä taas

Ihan pakko on päästä heitä tervehtimään suolle.

Jotkut ovat kovin ujoja ja heitä pitää ensin maanitella esiin.

Toiset taas turvautuvat pelottelukeinoihin.

Porukassa on turvallisempaa.

Omalla mättäällä istujoitakin löytyy.

Nälkähän tässä poseeratessa tulee…

Pikku kihokin ruoka-aika.

Vaivero

Kevään odotettu kukkija, vaivero, avasi lopultakin nuppunsa.

Vaiverokin kuuluu niihin kasveihin, joiden edessä on pakko heittäytyä rähmälleen.

Aamuauringossa on heidät kuvattu.

Vielä yksi.

Lähempää.

Vaiveron lehdet saavat syksyllä ruskavärin, mikä vähitellen häviää keväällä.

Vaiveropuut.

Vielä on nuppujakin.

Karpalosuolla

Näiden perään lammen rannalle lähdin.

Olihan siellä muutakin porukkaa.

Komea kaveri on rantahämähäkki.

Ampiaiskuningatar kaivautui esille sammalikosta auringon lämmitettyä riittävästi. Myös tummasyyskorentoja oli vielä liikkeellä.

Mutta karpaloita on nyt paljon. Joten – painukaa suolle!

Pyörähdys suolla

Suo kutsui pistäytymään lammen rannassa. Halusi näyttää, että karpaloista tulee tänä syksynä mahtava sato.

Suon miniomput.

Vielä saavat kypsyä rauhassa kuukauden pari. Hieno marja on karpalo, varsinkin tällaiselle happaman ystävälle.

Uusi sikarisatokin on valmistumassa. Tässä tuplamalli.

Rahkasammal ja suo – erottamaton yhdistelmä.

Itiöpesäkkeitä lienevät nämä punaiset pikku pikarit.

Malja suolle!

Suokeijujen golfmailoja.

Kihokit voivat edelleen erinomaisen hyvin suolla.

Kihokin siemeniä alkaa loppukesä kypsyttää.

Näitä pikku viipottajia piti varoa, ettei päälle astunut.

Rupikonnavauvoja olikin paljon liikkeellä. Kolme-neljä senttiä oli heillä pituutta.

Pikku hurmuri.

Konnavauvan katse.

Hän jatkoi matkaansa.

Suolla on uskomattoman paljon hämähäkkejä. Tällä oli poikaset selässä kyydissä. Harmi, kun huomasin ne vasta koneella, olisin ottanut selvemmän kuvan takapäästä.

Tämän hieroglyfin viesti jäi toistaiseksi arvoitukseksi.

Ihmeitä suolla

Suo houkutteli taas tutkimusretkelle. Siellähän näkyykin jo tuttua porukkaa sankoin joukoin.

Kihokit punastelevat, mutta karpalot ovat vielä kalpeanaamoja.

Kihokinlehdissäkin on eroa. Tässä hillitty vihreä.

Punastelevaa sorttia.

Toiset viihtyvät porukassa…

… toiset taas piilossa.

Päivän ateria, jopa useammankin.

Kesäparta.

Jakaus.

Meitä on moneksi, muta kaikki olemme pyöreälehtikihokkeja. Pyydystämme ravinnoksemme pikku ötököitä lehtiemme limapisaroilla.

On kihokilla kukatkin. Tosin ovat minimaalisen pieniä pitkän varren päässä.

Kukat avautuvat vain aurinkoisella säällä.

LuontoPortista löytyy asiaa kihokistakin.

Kavereina kihokeilla rahkasammalpetillä on karpaloita. Kolmen kuukauden kuluttua ovat parhaimmillaan poimittaviksi.

Kurjenjalka oli jo lopettelemassa kukintaansa. Siellä siemenet kypsyvät jo verholehtien suojassa.

Kukkahämähäkki oli valinnut kurjenjalan vaanimispaikakseen.

Maariankämmekänkin kukinta oli jo loppusuoralla.

Pieni ja utelias on hän. Tai sitten pelosta jäykkänä eikä uskalla liikkua…

Rupikonnavauvalla oli pituutta tulitikun verran.

Suon pikku asukas jatkoi kulkuaan.