Joutsenten elämää Niinivedellä

Laulujoutsenia tulee paljon kuvattua kotijärvellä. Maaliskuussa saapuvat vielä jäiden aikaan, myöhään syksyllä lähtevät, usein vasta joulukuussa, jos järvi on vielä jäätön.

Viime kesänä sain seurata joutsenperheen kasvua alusta lähtien, kun pesä oli ihan kotirannan läheisessä saaressa. Veneestä kauempaa pystyi näkemään hautovan emon. Ja lopulta pitkän haudontajakson jälkeen untuvikot olivatkin jo uimassa ja ruokailemassa vanhempiensa kanssa. Poikasia oli alunperin kuusi, mutta jossain vaiheessa yksi niistä katosi, melko isona.

Koostin tähän esitykseen vuoden 2019 aikana otettuja kuvia. Kannattaa laittaa kokonäytölle alhaalta oikealta.

 

 

Ensiräntä

Kotijärvi on tähän aikaan jo hiljainen. Ainoastaan joutsenperhe viipyilee vielä jäiden tuloon saakka. Tänä aamuna saatiin ensimmäinen lumiräntäsade. Monta kertaa ehtii vielä sataa ennen pysyvää lumipeitettä.

 

Aamulla joutsenperhe ui rantaruovikon suojasta väljemmille vesille.

Poikasista yksi on kadonnut viime päivien aikana. Alunperin niitä oli kuusi.

Aamuverryttelyä.

Takana olevassa saaressa oli joutsenparilla pesä tänä keväänä, kuten usein aiemminkin.

Räntäsateessa ruokailua.

Paluumuuton riemua

Lunta ja jäätä oli vielä paksulti laulujoutsenpariskunnan palatessa talvilomalta kotijärvelleen Pohjois-Savoon 4.4. Merkkitapahtumaa juhlistettiin tietysti laulaen ja tanssien.


Kiitos!

Kylmällä virralla

Konneveden Siikakoskella tulee aika ajoin käytyä katsomassa koskikaroja ja muita mahdollisia talvehtijoita. Laulujoutsenperhe näyttää jääneen sinne odottamaan kevättä. Tässä ollaan jo ryhtymässä yöpuulle – tai yövedelle…

Kolme poikasta ja toinen vanhemmista 4.2.2012. Pakkasta noin -30.

Ruokailua.

Siikakoski klo 16.

Nukkuma-aika.

Talvivieraita

Jokatalviset pohjoisen vieraat ovat nyt tavattavissa vapaana virtaavilla koskilla.

Tämä tiputanssija talvehtii Konneveden Siikakoskella Keski-Suomessa.

Tarkkana.

Sitkeä sinnittelijä on koskikara. Respect.

Myös laulujoutsenperhe, vanhemmat ja kolme lasta, on jäänyt talvehtimaan Siikakoskelle.

Perheeseen kuuluu myös ’ottopoika’, kivellä lepäilevä koskelo. Joutsenten uidessa kauemmaksi, koskelopoika lähti mukaan.

Lepohetki.

Iltapäivän auringossa.

Matkaväsymystä

– Täällä sitä ollaan taas, kotivesillä. Jäässähän tämä järvi vielä on, mutta onhan tuossa ensihätään vapaana virtaava koski.

– On tätä odotettukin monta kuukautta.

– Puku pitää kyllä ensin huoltaa.

– Koipien verryttelykin on paikallaan reissun jälkeen.

– Huilaahan sinä välillä, niin minäkin oikaisen koipiani.

– Tämäpä tuntuukin hyvältä.

– Ja vielä vähän…

– Oekeen piitkälle…

– Ja takaisin perusasentoon…

– Tekis hyvää sullekin.

– Nytpä nukutaan matkaväsymys pois. Hyvä olla taas kotona.

Pukuhuoltoa aurinko- ja höyrykylvyssä

Helmikuisena sunnuntaina Rautalammin Tyyrinvirta höyrysi pakkasessa. Virralla talvehtii joitakin laulujoutsenia, joita pitää päästä aika ajoin katsomaan.

Tällä kertaa joutsenpariskunta oli asettunut sillan aurinkoiselle puolelle. Kuvat onkin otettu vastavaloon.

Höyhenpuvun hyvä kunto on elinehto arktisissa olosuhteissa. Siihen pitääkin paneutua kunnolla.

Nokan huuhtelua.

Välillä vilkaistaan paparazzaa.

Jatketaanhan taas.

Verryttelyä.

Kumppani piti samanaikaisesti ruokatuntia muutaman metrin päässä.

Nähdään taas.