Vuosikymmen kuvablogia

Marraskuun 2. päivänä 2008 se alkoi, kuvablogin värkkääminen. Vaikka aktiivisuus päivityksissä on vaihdellut aika ajoin, ei tästä ole malttanut luopuakaan.

Tilastoista näkyy, että kuvia on blogilla yhteensä 6442, julkaisuja 1491, kävijöitä 438824, kommentteja 12216. Hyvä tästä on jatkaa toisellekin vuosikymmenelle.

Laitoin tähän yhden kuvan jokaiselta vuodelta 2008-2018.

2008   Tämä kuva suon pikku hirviöistä oli ihan ensimmäinen julkaisu. Kihokkeja on tullut sen jälkeenkin joka kesä kuvattua.

2009   Pikku kettu mustikkametsässä oli tuon kesän huipputapaaminen.

2010   Juhannuksenviettäjät rämesuolla suopursun lehdellä. Eivät pitäneet kiirettä, suokeltaperhoset.

2011   Toukokuun alussa kukkii kaarnikka (variksenmarja). Kukinta menee nopeasti ohi ja saattaapa jäädä huomaamattakin.

2012   Kesä parhaimmillaan, unikko kukkii, kimalainen pörrää ja kukkahämähäkki vaanii saalista.

2013  Varhaisen toukokuun lopun aamuna olin soutelemassa ennen töihin lähtöä. Kaukaa katsoin, että noita kiviä ei ole ennen ollut tuossa kohtaa järveä. Hirvethän siinä olivat juuri tulleet veteen Hirviniemestä ja kahlasivat rantavedessä. Uivat sitten takana näkyvään saareen, ylittivät sen ja uivat taas saaren takaa toiselle rannalle.

2014   Ukkometson tapaaminen oli alkukesän komeimpia kohtaamisia.

2015   Metsäjäniksen poikanen kävi monena päivänä kasvimaallani hommissa. Tässä vuorossa lutukan kitkentä.

2016   Töyhtötinteillä oli pesäkolo lahossa lepänpökkelössä järven rannassa. Veneestä huomasin niiden touhut. Varovasti liikkuen lintuja häiritsemättä sain kuvattua pariskunnan pesintäpuuhia.


2017   Talvinen sateenkaari 28.1. aamulla. Kaari syntyi, kun auringon noustessa alkoi sataa jäätävää vettä. Aamukävelyllä jäällä kuvattu.


2018   Huhtikuisen päivän iloinen yllätys, palokärki hakkaamassa pesäkoloa haapaan.

Vaikka pyörin myös facebookissa, twitterissä, instagramissakin vähäsen, on tämä blogi minulle kuitenkin mieluisin. Jatkukoon siis säännöllisen epäsäännöllisesti, kuten tähänkin asti.

https://web.facebook.com/irmakaarina

 

Mainokset

Odottavan aika on pitkä

Härkälinnuilla on nyt poikaset. Kalaa uppoaa pieniin nokkiin ja masuihin uskomattoman paljon. Toinen vanhemmista käy kalassa, toinen vahtii lapsia ruovikon suojassa.


Jokohan sitä kohta tulee….

Odotellaan tässä nyt vaan ihan rauhassa.

Tuolla kaukana näkyy isi kalastelevan…

Minäkin tahdon välillä selkään!

Sinun vuoro tulee aikanaan. Annetaan nyt pikkusiskon olla välillä.

Jos minä sitten tässä ihan vieressä odottelen sitä kalaa.

Parempi että uitte molemmat, niin ei tule riitaa.

2018-06-28 328 copy

Kohta saatte ruokaa.


Tehdäänpä pikku lenkki tässä odotellessa.

Emo ui aika lujaa…

Eikös jäädä tähän, ei emo mitään huomaa.

Tuoltakohan sitä ruokaa kohta tulee…

No nyt!

Taisit tätä jo odotellakin.

Jospa tämä riittäisi vähäksi aikaa.

Nielaisehan nyt vaan, kyllä se menee!

Nyt voi toinen ottaa masu täynnä nokoset emon siiven alla. Katsotaanpa hyvä kalapaikka, niin saat sinäkin kohta.

Vielä on kesää jäljellä pientenkin opetella kalastuksen niksit. Sitä ennen voi harjoitella vaikka hyönteisten pyydystämisellä.

Tupatarkastus


Kevät painaa päälle. Aika katsastaa kesämajatarjontaa. Tämä näkyykin olevan ihan uusi, vaikka on tuossa jo syksystä asti roikkunutkin. Talviruokinnalla on sitä tullut jo vilkuiltua.

Hyvältä näyttää tästäkin näkövinkkelistä.

Tutkitaanpa lähemmin.

Ihan siistiltä näyttää.


Maisemakin tuttu ja turvallinen.

Tämä otetaan harkintaan.

Aamuisin

Aamu on elämän parasta aikaa. Ainakin minusta. Mitä aikaisemmin päivän heräämistä malttaa lähteä kokemaan, sitä parempi.

Aamuun liittyy usein sumu.

Lintujen aamuhuudot ja verryttelyt.

Joskus aamut ovat viileitä. Silloin höyryää härkälinnunkin hengitys.

Lepokivillä sumussa.

Vähitellen valo ottaa vallan.

Keskeltä järveä on hyvä seurata hienoa luonnonilmiötä, sumukaaren syntyä. Auringon noustessa korkeammalle sumukaari syntyy vastarannan sumuun.

Sumukaari kotijärven yllä.

Auringon ensi säteet ja ratamosarpio.

Järvisätkin.

Kun vesitatar alkaa kukkia, on jo elokuu.

 

Käki ihan äimänä

Päätin sitten lopultakin istuttaa perunat, jo toista viikkoa jahkailtuani. Myös käki oli samaa mieltä ja kannusti päätöstäni lähimetsän kuusesta.

Kiitin kannustuksesta, jolloin käki lennähti alemmalle oksalle tekemään lähempää tuttavuutta.

Hän vaikutti melkoisen uteliaalta kaverilta.

Jatkoin pottumaan tekemistä ja seurustelu käen kanssa jäi vähemmälle huomiolle. Tämäpä otti siivet alleen ja palasi metsäänsä.

Mutta eipä hän malttanutkaan kovin kauas mennä, vaan tähtäsi läheisen koivun latvaan.

Siitäpä ei peippo tykännyt, vaan kävi ajamassa käkiherran pois, useammankin kerran. Kuvassa asia näyttää nurinkuriselta, mutten ehtinyt kuvaa ottaa hätistämisestä, kun se tapahtui kovin nopeasti.

Yritin viestittää käelle, ettei välitä peiposta, tule takaisin juttelemaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa pyytää, männystä löytyi hyvä tiirailupaikka.

Ja lähempää vielä parempi. Tämä on varmaan se kuuluisa äimän käki.

Koeta siinä sitten keskittyä perunanistutukseen, kun toinen kukkuu koko ajan korvan juuressa. Aikansa taas kukuttuaan käki otti siivet alleen ja vaihtoi paikkaa.

– Kokeillaanpas välillä tätä leppää.

Juttu jatkui siitä, mihin äsken jäi. Aika samalta jutulta kyllä minusta vaikutti, alkoi tarina toistaa itseään….

Kovin lyhytjännitteinen oli tämä seuralaiseni, taas piti vaihtaa paikkaa.

– Tuota puuta en olekaan vielä kokeillut, tuumasi hän.

Ei ollut sekään hyvä paikka.

– Taidanpa mennä takaisin kotimetsään, kun ei tuo pottumaalla pyörijä osaa kuin yhden lauseen käki-kielellä. Ei osaa edes kähistä. Taitaa olla valekäki.

Kaakkurilammella

Kävin kevään ensivisiitillä kaakkurilammilla. Molemmilla oli pariskunta, kuten ennenkin.

Vietin lammilla parisen tuntia, istuskellen ja kuvaillen näitä kauniita lintuja, kukkivia vaiveroita, kimalaisia, sammakoita kutupuuhissa.

Olin jo tekemässä lähtöä lammelta, kun kaakkureiden käytös muuttui. Ne aloittivat soidintanssin, jollaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt.

En laita tähän mitään tekstitystä, kuvat kertokoot tapahtuman kulun.

Ääntähän kaakkureista lähtee, vieläpä hyvin kuuluvaa sellaista. Kiitos, että sain nähdä tämän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eräänä huhtikuun aamuna

Valon ihme.

Pienet luonnon ihmeet heräilevät.

Viherpiipertäjä.

Mestarilaulajakin jo palannut kotiin.

Nämä eivät koskaan lähdekään kotimetsää kauemmaksi.

Kevätkuikuilua pihakuusen latvassa.

Lunta on vielä riittävästi ja aamuisin hyvät hankikelit.