Sininen vuono, pohjoisrannalta.
Laskuvesi alkamassa.
Meren eläviä rantakivillä.
Merisiilin kuoria löytyi kaukaakin rannasta, korkealta kalliolta tien toiselta puolen. Linnut niitä varmaan vievät paremmalle syöntipaikalle.
Meriharakka huilaa.
Karun kallion sisupussit.
Rantavahti.
Lampaat kuuluvat erottamattomasti norjalaiseen maisemaan. Tunturipaju maistuu.
Lapinvuokko kasvaa isoina mattoina variksenmarjan seurana. Oikeasti lapinvuokko ei ole vuokko, vaan kuuluu ruusukasveihin.
Vain pari senttiä korkea tunturikohokki näkyy kauas.
Ruusujuuri tykkää kiipeillä kallioilla.
Idänkeulankärki, luulisin.
Siniyökönlehti ja karhunruoho. Yökönlehti pyydystää tahmeilla lehdillään öttiäisiä ravinnokseen. Siis peto.
Valkoinen versio yökönlehdestä, siis valkoyökönlehti.
Heistäkin kokovartalokuva.
Pieni karhunruoho tahtoi kuvaan ihan ite.
Punakkokin on pohjoisen asukas.
Lapinesikko on pieni ja harvinainen.
Syömistäkin löytyi. Huhtasieni.
Jäähyväiset Varanginvuonolle ja niemimaalle. Nähdään vielä.
irman kuvia 
Kiitos aivan ihanasta luontoretkestä pohjoisiin maisemiin.
Tuonne kun vain haaveilee pääsevänsä, niin on ihanaa fiilistellä täällä nettimatkalla sinun kuviesi avustuksella 🙂
Upeita kasveja, söpöjä lampaita, luonnon karua kauneutta sekä tuo UPEA SINISYYS 🙂
Täällä taas vaan huokailen ja kuolaan kuviasi. Onhan ne rantavahdit tosi tärkeät olemassa ja kaiken maailman pedot sinäkin kohtaat 🙂
Hanna ja Amalia, kylmästä säästä huolimatta lampaita ei näyttänyt palelevan – olihan niillä päällä norjalaiset villapaidat. Kiitos kommenteista.
Taas sinulla meille paljon ihania kuvia matkaltasi, näin pääsee pojoisemman Suomen luontoa tutkailemaan. Kauniita pieniä luonnon uhmaajia ja vähän isompiakin.
Voi kiitos Irma, kun tiesit kasvien nimet. Laitoin ne sinne ylös.
Sulla on ihana ploki täälä. Ainut, mitä mää näisä luontoplokeisa inhuan on kaikki matelijat….hrrrr…mua ihan puistattaa ku aattelenki. Pelekään niitä ihan silimittömästi. Mutta eihän mun tarvi niitä katella jos en halua :).
Tia, nämä kuvat ovat vielä Norjan puolelta, tästä eteenpäin tuleekin sitten kuvia pohjoisesta Lapista, vähän myös Kuusamosta. Mutta eihän luonto tunne rajoja, ovat ihmisten keksintöä…
Vekara, kiva kun löysit tänne. Kasvit kiinnostavat, käyn välillä kurkkaamassa, olisiko sinulle ilmaantunut uusia tuntemattomia. Varoitus: saatan laittaa lähiaikoina pienen viattoman sisiliskon kuvan….
Hirveän kaipuun noihin maisemiin nämä kuvasi taas herättivät! Tämän vuoden lomareissu on jo päätetty, mutta ehkäpä ensi vuonna…
Aivan uskomattomia ovat kuvasi!
Kumma tauti tuo lapinhulluus. Minulla kolahti heti ensimmäisellä käynnillä pohjoisen luonto. Muita ilmansuuntia ei oikein enää tunnekaan. Ja sitten on vielä se ruska-aika…
Siinä olikin sellainen setti kasveja, että ne ovat minulle tuttuja vain kasvikirjasta.
Niin, eipä näitä juurikaan ”etelänmailla” näe.
Aika huikea kasvituntemus!
Siis milloin nämä kuvat on otettu? Eivätkö nämä ole kevään kasveja…
Lepis, kuvat otettu 25.6.09. Siellä ”ylhäällä” olikin vasta kevät/alkukesä. Pohjois-Lapissakin koivunlehdet vielä keskenkasvuisia ja heleän keväänvihreitä. Joissain paikoin tosin ei ollut koivuissa lehtiä ollenkaan… koivumittarin tuhoja ainakin Pulmangin-Nuorgamin tienoilla.