Minkin uinti

Koskikaroja tarkkaillessani huomasin jonkin verran oudomman ”karan” liikkuvan vedessä. Saukkoko? Liian pieni saukoksi. Siis minkki.

Minkki ui liian kaukana, jotta olisin saanut kunnon kuvia pikkuputkellani. Tässä osasuurennos, tarkempaa jälkeä en onnistunut saamaan.

Pikkupeto ui virran yli Nokisenkoskessa olevaan saareen.

Maihinnousu.

Vikkelä oli liikkeissään minkki, hävisi nopeasti jonnekin kivien väliin. Kuvassa minkki ”sekoittuu” takana olevaan kiveen, otus ei siis ole oikeasti noin paksu takapäästä.

11 thoughts on “Minkin uinti

  1. Hieno punerrus näissäkin kuvissa. Minkkiä en ole koskaan nähnyt, joten hienoa, että sait edes kuvaan.
    Nautelankoskea pitäisi vähän suurentaa, että se houkuttelisi talvella näitä jänskiä asukkaita.

  2. Hieno valo ja värit ovat tosiaan kuvissasi, niinkuin Uunakin toteaa. Minkkiä en minäkään ole nähnyt, sinä sait sentään monta kuvaa.
    Aikamoisia aarteita nämä kosket ja joet – tarjoavat näin hienoja kokemuksia!
    Tarvitaan tietysti sinunlaisesi kuvaaja – kiitos kuvista 😉

  3. En ole minkkiä tavannut kasvoista kasvoihin, kuolleena olen nähnyt ja haistanut. Siellä mökkijärvellä kyllä minkkejä asustelee ja on kuulema hyvä uimari. Se on vihattu eläin, kun hävittää lintujen pesiä. Eihän ne kuulu meidän alkuperäiseen eläimistöön vaan ovat niitä karkulaisia, tälläinen käsitys minulla on.

  4. Noita turkin suikaleita näyttää olevan joka nurkalla. Näkyyvät olevan kuitenkin huonompia kalastajia saukot. Onkohan noista tutkittua tietoa miten minkit vaikuttaa lintukantoihin?

  5. Uuna, lauantaina oli ihanteellinen kuvausvalo luonnossa. Enpä ollut minäkään ennen minkkiä nähnyt, jälkiä kylläkin.

    Elisa, avoimina pysyville koskipaikoille on aina jännittävää mennä – yllätyksiäkin tulee joskus nähtyä. Kiitos sinulle.

    Lepis, minkkihän ei kuuluisi Suomen luontoon lainkaan, tarhakarkulainen on. Mutta eihän se ole minkin syy, vaan ihmisen. Ihmiselle turkki ei ole välttämätön, lämpimiä vaatteita valmistetaan nykyään muutenkin. Eläimille turkki on elinehto. Turkistarhaus elinkeinona toivottavasti häviää Suomesta ja muualtakin. Ihmisen turhamaisuus tuota turhaa elinkeinoa ylläpitää.

    Pehmyt piirto, tarhakarkulainen on minkki meillä. Ihminen typeryyttään sen tänne toi ja päästi luontoonkin.

    ATToivanen, tuota mietin minäkin karakoskella: nappailevatko minkit karoja näiden yöpymispaikoilta.

  6. Myös minä olen ollut huolissani minkistä täällä ”minun” koskellani. Se on kyllä kauhean söpö, mutta pelkään sen nappaavan karan. Nyt kun avointa vettä koskella on niin vähän, niin ne sukeltelevat ihan samoissa aukkopaikoissa. Viimeksi minkki sai mateen ja toivottavasti se pysyy kalalinjalla jatkossakin.

  7. Kyllähän minkin kannattaisi kalalinjalla pysyä, onhan mateessa enemmän syömistäkin kuin pienessä karassa. Tässä koskessa on arvokalaakin…

  8. Mä en myöskään koskaan ole luonnossa nähnyt minkkiä.
    Mutta kyllä niitä luontoonkin on varmaan jokunen jäänyt.
    Kyllä kuvistasi selvästi näkee, että minkki varmasti on.
    Taitaa olla aika arka eläin.

  9. Harakka, minkki on levittäytynyt kautta Suomen ja lisääntyy luonnossa. On sopeutunut hyvin elämään täällä, vaikkei alkuperäislaji olekaan. Mutta tuomatta olisi saanut jäädä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s