Pienet ihmeet ihmettelevät auringonnousua. Epäilisin heitä nuokkuvarstasammaliksi.
Oravanmarjakin alkaa heräillä talviunesta.
Sammalia hekin.
Metsäimarrevauva.
Maitohorsman versot nostivat myös tänä aamuna päätään maasta.
Metsäkortteiden mystiikkaa.
- kommentti
- Bloggaa uudelleen
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
irman kuvia 
Voi, taas, mä en saa sanaa suustani, vaan täällä haukon henkeäni, ..!
Kauniita, niin kauniita!
Kolmas ylhäältä on niin kaunista sammalta.
En ole nähnytkään, tai en sitten ole huomannut, kun ennen en kulkenut pää maassa, ja konttaamalla, nykyään on tullut tavaksi!
Todella hienot kuvat!
Kyllä olet löytänyt kauniita sammalia. Kolmannen kuvan sammaleet ovat kuin ruusuja. Kerrassaan upeita. Olet varmaan kontallas kävellyt, että noi olet löytänyt 🙂
Harakka ja Amalia, kontallani, jopa mahallani olen auringonnousun aikaan ollut liikkeellä. Osa kuvista kuvattu kotirannassa, osa työmatkan varrella. Kiitos molemmille kommenteista.
Kylläpä on todella herkullisisia yksityiskohtia!
Halo, tarjontaa kuvauskohteista alkaa olla kohta yllin kyllin. Oikeastaan vaatisi kokopäiväistä kuvausta pysyäkseen kasvun perässä… Nämä ensimmäiset uudet pienet ovat aina yhtä ihmeellisiä.
Kiitos kauniista aamunavauksesta. Tuon ensimmäisen kuvan ottaisin tauluksi seinälle 🙂
Uskomattoman hienoja kuvia! Valon leikkiä. Valokuvausta parhaimmillaan.
Tuota punakukkaista en ole koskaan huomannut! Kaunista! Hienosja kuvia taas!
Kauniita sävyjä pikkuväen maailmasta 🙂
Taas ne konttaukset alkavat, kauniita kuvia olet saanut, hienoja värejä.
Kiitos kaikille palautteesta. Marjukka, sammal ei tee kukkia, vaan itiöitä.
Täällähän sai mukavan oppitunnin versoista. Alkupyräykset ovat ihan eri näköisiä pienenä. Eilen pöllömettällä tunnistin sudenmarjan kääröt.
Väriskaala vie mennessään…
-wiltteri-
Ooooooooo. Jäi suu auki ihmetyksestä. Upeita sammalia!
Tuossapa rivistössä pari ylintä on miun maun mukkaan olevat kuvat. Hienoja!
ATToivanen, Wiltteri, Iinuska ja KooTee, kiitokset käynnistä ja kommenteista.
Aivan ihania kuvia keväisen luonnon heräämisestoä.
Ei se nyt kauhean paljon perässä se kevät siellä teillä tule 😉
Ihanaa viikonloppua sinulle 🙂
Kiitos sinullekin, Hanna, ja mukavaa viikonvaihdetta. Minulla huominen meneekin yllättäen töissä, joten sunnuntaina vasta pääsen uusia ihmeitä etsimään. No, onneksi on jo valoisat aamut ja illat…
Tänään, kävellessäni metsässä (poikkeavaa, en siis ollutkaan saaristossa :-D), katselin metsän pieniä ihmeitä, sammalia, oksia, muurahaisiakin… Tulit elävästi etenkin sammalten kohdalla mieleeni. Niin sitä alkaa yhdistellä asioita, Irma ja metsänihmeet, muun muassa. Hyvää viikonlopun jatkoa!
Ihme juttu tämäkin, sinun kommenttisi, Mari. Ei ollenkaan paha tulla yhdistetyksi näihin olentoihin. Samalla myös suuri kunnia, ikäänkuin kuuluisi yhteen (muun) luonnon kanssa.
Kauniita. Minua ihastuttavat erityisesti nuo pikkuriikkiset punaiset sammaleen kukat.
Krisu, sammalet ovat niin monimuotoisia, ja vielä eri vuodenaikoina eri näköisiä. Nyt pukkaavat itiöpesäkkeitä (sammalella ei siis ole kukkia…).