Matkalla jonnekin

Olikohan ruostesiiven toukka katsellut allakkaansa nurinpäin…

Yleensähän näitä turrukoita näkee vasta keväthangilla etsimässä koteloitumispaikkaa.

Lämmin sääkö oli saanut toukan arvelemaan kevään jo tulleen…

Päämäärätietoisen tuntuisena karvainen kaveri paineli lumessa eteenpäin.

Laitanpa loppuun tämän huonolaatuisen kuvan teerien syyssoitimesta, jota en ollut ennen tätä päivää nähnyt. Ajelin iltapäivällä töistä kotiin, kun huomasin nämä pellolla sankassa sumussa. Urosteeri siinä esittelee pyrstöhaiveniaan tytöille. Kova pulputus kävi koko ajan.

23 thoughts on “Matkalla jonnekin

  1. Vautsi, mitkä kuvat!
    Todella hienot, olet saanut siittä karvapallosta!
    mutta mitä sille nyt sitten mahtaakin tapahtua, kun vielä ei olekkaan kevät?
    Jäätyykö se nyt sitten?
    Ja viimenen kuva,
    Siinä on kyllä hieno juttu tallentunut kameraasi, sitä harva varmaankaan näkee.
    Varmaan hieno kokemus!

  2. Sinä näet löytävän ne pienet vaikka olisi lunta ja jäätä. Ihana karvalollero, vähän eksyneen näköinen kylläkin, eikä mikään ihme. Taitaa kaverit viellä jossain kuhnia, niin missä?
    Sivut ovat vaihtaneet hieman muotoaan ja väriään.

  3. Harakka, luulenpa toukan menevän sopivaan paikkaan odottelemaan kevättä. Tuskin tämä vielä koteloituu, eihän syntyvä perhonen talvella pärjäisi. Teerien soidinääniä olen syksyisin kyllä kuullut aiemminkin, mutta nyt vasta näin omin silmin itse tapahtuman. Harmitti valon vähyys ja pitkä välimatka, jouduin rajaamaan kuvaa aika paljon. Kiitos kommentistasi.

    Wiltteri, toivotaan ettei käy hulllusti. Teerien soidin tuli kohdalle ihan yllättäen, parinsadan metrin päästä kotoa.

    Pehmyt piirto, olin vähällä astua toukan päälle. Ihan symppis toukka poseerasi kiltisti. Omissa talvehtimispaikoissaan ovat toukkakaverit vielä, kyllä ne sitten keväthangille mönkivät.

    Välillä tekee mieli vaihtaa blogin ulkoasua. Edellinen alkoi tuntua liian kesäiseltä tähän vuodenaikaan. Saatan vaihtaa sen saman takaisin keväällä.

  4. what a creature! so small on a icy world is has to make a living.. A mere wonder: how does it manage to keep on and find its place.

  5. Voi mikä pikkuinen karvapallo, kyllähän siitä sekaisin menee kun niin lämmintä on ollut. Meillä tummaa ja sade ropisee kattoon. Mahtavan teerikuvan olet onnistunut saamaan, elämä on yllätyksiä täynnä olen sen myös huomannut kun osaa katsoa.

  6. Ihmekös, jos toukalla ja teerillä on kalenteri sekaisin, näyttää se olevan ihan oikeastikin sekaisin.
    Karvapallolle on aivan pakko toivoa hyvää suojapaikkaa kevääseen.

  7. Teerien syyssoidinta en ole koskaan nähnyt, edes ääniä kuullut. Itse asiassa en ole nähnyt edes sitä kevätsoidinta, mutta keväisin sentään kuulee pulputusta.
    ”Karvamatoon” törmäsin minäkin viime viikonloppuna. Heitin pyörätieltä kaverin vähän syrjemmälle.

  8. Jos teeret pitävät syyssoitimen, mitä sitten tapahtuu? Eivät kai ne talvella muni ja haudo? Näin tyhmiä kyselen, mutta muuten ei viisastu 🙂

    Blogitaustasi on tosi kaunis ja rauhallinen ja kuvat taas hienoja!

  9. Finn, this amazing creature is a caterpillar of Ruby Tiger moth (a small butterfly). In autumn the caterpillar eats various plants and then spends its winter in a suitable place. Usually we see these caterpillars on the snow in spring (March-April), when they come out of their winter homes and start looking for a place to encapsulate. After the period as a cocoon they transform to moths and start flying. So, it is not usual to see these at this time of year, when they should be ”sleeping”. We have had very warm days recently, so perhaps this thinks it is spring already…

    Hanna, kiitos ja hyvää viikonloppua sinullekin.

    Tia, olihan tämä yllättävä havainto tähän vuodenaikaan. Teerien kevätsoidintakaan en ole koskaan nähnyt, pitävät sitä täällä järven toisella rannalla jäiden ollessa jo niin heikkoja, ettei niitä pitkin pääse lähemmäksi. Pulputus kyllä kuuluu hyvinkin kauas.

    Aimarii, minä kyllä luotan toukan terveeseen vaistoon. Pian tajuaa nousseensa väärään aikaan ja painelee takaisin ”pehkuihin”.

    Hullukaali, tietä ylittämässä oli tämäkin kaveri, tosin peltotiellä, millä ei juurikaan ole liikennettä tähän aikaan vuodesta.

    Uuna, en ole mi(n)kään alan asiantuntija, mutta luulenpa näiden lähinnä harjoittelevan kevättä varten. Kukkopojat esittäytyvät kanoille jo vähän ennakkoon… Eivät varmaan vielä tositoimiin ryhdy. Jos joku tietää paremmin, saapi kertoa ihan vapaasti. Kiitos kommentistasi, Uuna.

  10. Vaikken tykkää toukista, niin aika symppis se tuossa kuvassa on. 😉 Ja miten hienon kuvan olet saanut. Sinulla on siis kamera joka paikassa mukana??! Meidän onni on se.

  11. Elisa, kuvittele tämä toukka kauniin ruosteenpunaisena pikku perhosena (siilikäs). Ulkonäkö on tuollainen varmaankin henkikullan säilyttämisen takia. Ei liene lintujen herkkuruokaa karvamato. Kamera ei oikein tykkää jäädä yksin kotiin..

  12. On siinä toukalla mennyt puurot ja vellit näemmä sekaisin. olipa sinulla tuuria, kun osuit paikalle soidinmenojen aikaan! Olisi aika kivaa, jos ihmisissäkin miespuoliset noin takapuoltaan pörhistelisi ;D

  13. Oletpas päässyt ikuistamaan ihmeellisiä tapauksia. Mullakin on teerenpeli jäänyt järventakaisen pulputuksen havainnointiin – tosin ainoastaan keväällä. Täältä on jo lumet hävinneet. Mä jo niin iloitsin valkoisesta marraskuusta.

  14. Iines, katselehan keväthangilta, silloin näitä näkee aika yleisesti.

    ATToivanen, melkein meni lumet täältäkin, samoin jäät rannoilta. Uusia odotellaan.

  15. Karvapöpöhän se on tosiaan 😀 – no jopas on kello seonnut hänellä. Tuossa toisessa kuvassa se selvästi tähyilee että ei maar kyllä tästä täytyy unosille mönkiä vielä.

    Hauska että sait syyssoitimesta kuvankin. Itsekään en ole nähnyt, kuullut yleensä vain. Näyttääpä siinä ukkoteeri parasta puoltaan tytöille tosiaan. 😛

  16. Toivottavasti löysi Pörrö uuden nukkumapaikan.

    Teeritytöt vaan kotkottivat ja arvioivat kukkopoikia kriittisesti – ainakin näin niiden olemuksen tulkitsin. Keväällä sitten katsotaan, kuka on kuka.

  17. Hyvä teeritytöt, niin sitä pitää. 😉

    Yllätyin muuten itse viime viikoloppuna, kun kuului yhtäkkiä teerien syyssoidinta. Koko syksynä en ollut kuullut ennen kuin nyt. Oli vielä pakkassääkin eikä mitenkään lauhaa.
    Taitavat siis treenailla hissuksiin läpi talven, että pysyy kunto kohdallaan.

  18. Olen kuullut joskus teerien kukerrusta joulu-tammikuussakin. Ihan tulee keväinen olo sitä kuunnellessa. No, tulis nyt ensin talvi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s