Suolla

Lammenrantasuota kohti kääntyivät jalat kulkemaan tänäänkin, vaikka koetin puhua niille järkeä, ettei nyt joka viikonloppu sinne.

Lokakuun puolivälissä nämäkin karhunsammalet olivat paksussa huurteessa. Nyt lämpöasteita monta. Sammalet ainakin näyttävät nauttivan tilanteesta.

Pitkäksi venähtänyttä karhunsammalta. Olisi siinä nallen kiva kelliä. Mitenkähän muuten saavat karhut nukuttua näillä keleillä, luulisi pesässä olevan lämmintä ja kosteata…

Rahkasammalta.

Karpaloita tarjouksessa.

Kurjenjalka siemenpähkylöineen odotteli  lunta, jotta pääsisi toteuttamaan itseään talventörröttäjänä.

Torvisoittokunta kannon nokassa.

18 thoughts on “Suolla

  1. Kauniita , kauniita sammalia!
    Karhun sammaleet olivatkin hienon näkösiä, kuin olisivat kovassa myrskyssä olleet!
    Kävikö silloi kova tuuli, vai oliko lumi painanut ne jossain vaihessa noin toisista paikkaa kääntyneeksi, kuin myrskyn läpikäyneet?
    Ja vielä löysit karpaloitakin, maistoitko?
    Olivat vielä varmaan ihan syötäviäkin varmaan, ainakin tyäälläpäin olisivat.

    Mutta voi jukrat, toi viimenen kuva pisti mun silmiini heti ekaks, kun olin sun kuvasi selannut!
    Se on ihana, kai siittä lähikuviakin otit.. kai??
    Sano, että otit, se on niin hieno!
    Sinä on varmaan tosi paljjo näitä tötterosieniä tai sammaltako se oli.
    Mutta mä toivon, että otit siittä muitakin kuvia, jään oottamaan niitä mielenkiinnolla!

  2. Harakka, karhunsammal kasvaa niin pitkäksi, että kaatuilee omaan mahdottomuuteensa… ei tuullut siis. Karpaloita syön aina kun mahdollista, tosin paras kirpeys näistä on jo hävinnyt. Nuo kannon nokassa töröttävät ovat torvijäkäliä, ei sieniä eikä sammalia. En ottanut niistä nyt lähikuvia, ajattelin odotella lisää valoa. Nyt oli taivas paksussa pilvessä ja kameraa piti säätää jatkuvasti ”isommalle”, jotta jotain saisi kuvatuksi. Näin matkan varrella muitakin ”herkullisia” jäkäliä, tuntuvat tykkäävän näistä kosteista ja lämpimistä säistä ja voivat erinomaisen hyvin. Kiitos kommentistasi.

  3. Eipä uskoisi, että ollaan kohta joulukuun puolella, kun näitä kuvia katselee.
    Pehmeän näköistä on tuo sammal, kyllä siinä moni muukin voisi kelliä, ei se ainakaan kuvassa kovin kostealta näyttänyt, vaikka kyllähän se märkää tietennii on.

  4. Karhunsammalet aivan tanssivat tuulessa, hauskan näköistä. Siihen voisi kuvaajakin kellahtaa 🙂
    Hienoja kuvia!

  5. Kovin on vehreää, kuin alkusyksystä, ja valoisaakin kuvissasi.

    Täällä on nytkin pilvessä ja hämärää, ei taida päivä valjeta kunnolla ollenkaan.

  6. Kiitokset kommenteista, katriina, lepis, Pehmyt piirto, Elisa, Uuna ja Iines. Sammal on aina märkää, ainakin pohjalta, kuvaajakin sai osuutensa taas kerran. Iines, pilvinen päivä oli näitä kuvatessa, mutta säädin vähän kameran asetuksia, joten kuvissa näyttää vähän valoisammalta kuin oikeasti olikaan. Sitä vartenhan ne säädöt lienevät olemassa. Pimeää on tänäänkin, paksun pilven alla eletään.

  7. Mukavan vihreää. Sammaleet tykkäävät näistä kosteista ja lämpimistä ilmoista. Ne valtaavat pihassakin tilaa nurmelta. No, mulle on ihan sama mikä pihassa vihertää – kuhan vaan vihertää 8)

  8. ATToivanen, ihan oikein. Sallikaamme kaikkien sammalien kasvaa nurmikolla(kin).

    Arjaanneli, suotripit ovat ihan terveellisiä silloin tällöin.

    Kaanon, lammenrantasuo on parinsadan metrin päässä asuinpaikastani, joten jalat vievät sinne aika usein.

    Sulo, kiitos sinullekin.

  9. Onpas hauskaa kun juuri eilen itse pääsin käymään myös suolla ja ihan samaa ajattelin, että mikä se on kun sinne täytyy aina päästä vaikka voisi muitakin kohteita katsella ja uusiaki vaikka haeskella ja löytää. Mutta kai se on niin että tuttuja vaan pitää käydä moikkaamassa. 😉

    Hyviä sammalkuvia, värit ovat juuri nyt jotenkin todella vahvoja ja kauniita. Itsekin katselin tuollaisia roikaleiksi venähtäneitä karhunsammalmättäitä. Ne kyllä tuntuvat nauttivan lämpimästä syksystä ja kasvaa tohottavat koko vuoden edestä.

  10. Uuvana, suolla on ihmeellinen vetovoima. Toivoisin vaan, että lähistöllä olisi iso luonnontilainen suo. Sellaisen puuttuessa täytyy tyytyä näihin lammenrantojen pieniin reunasoihin.

  11. Sama se on minulla. ”Oma” suo on pieni suolampi, ei mikään aapa. Näin etelässä ei ole mitään kunon soita enää jäljellä, kaikki pilattu ja puolet ihan turhaan ojitettu.

    Patvinsuolla joskus tuli kerran käytyä, se oli vielä lakka-aikaakin. Siellä oli kyllä hieno sammallakeus, jäi mieleen. Kesähelteessä oli kovaa tarpomista siellä aapaa ylittää. Mutta en valita, heti lähtisin uudestaan.

  12. Pilattu on suot täälläkin, kituvia metsiä niillä yritetty kasvattaa. Vapo jatkaa tuhoa edelleenkin ojittamalla ja jyrsimällä. Hamuaa myös luonnontilaisia soita, vaikka muuta esittää. Minkäs näille mahtaa, kun homma on valtiovallan erityissuojelussa, tuettuna ja verovapaasti.

    Patvinsuolla kävin kesällä, kannatti käydä. Siellä on vielä soita. Metsähanhiakin näin suolla ruokailemassa, mutten (tietenkään) ehtinyt kuvaa ottaa. Uudelleen paremmalla ajalla sinne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s