Jokin harvinaisen iso tuntematon perhonen lenteli iltasella mäkimeiramin kukilla.
Piilossa otetaan hörpyt mäkimeiramin nektaria.
Jokin hopeatäplä tämä ilmiselvästi on…
Jotain outoa kuitenkin on noissa siiven alapinnan ”täplissä”: eivät ne olekaan täpliä, vaan leveitä juovia.
No nyt hän lopultakin näyttää siipiensä yläpuolet. Noin isoa hopeatäplää en ole koskaan ennen nähnyt enkä taatusti tätä lajia aikaisemmin.
Eihän tämä voi siis olla mikään muu kuin…
… keisarinviitta! LuontoPortista löytyy faktaa tästäkin perhosesta.
irman kuvia 
Näyttävä perhonen. itsekin onnistuin viikonlopun aikana 3-4 eri perhoslajia näkemään ja kuvaamaan. Neitoperhosia tietysti näkyi useimmiten, mutta en ole ehtinyt koittaa määritäää mitä ne muutamat muut perhoset on…
Katsoin tuolta Luontoportista ja näitä hopeatäplien heimoon kuuluvia perhosia on useita. Näyttävät niin samanlaisilta, että en useinkaan pysyty erottamaan täsmällistä lajia.
Mutta paaltakseni taas kuvissi, niin hienosti olet onnistunt taas kerran, näiden keisarinviittojen kanssa. 🙂
Hopeatäplät olisi nähtävä siipien alapuolelta, jotta niitä pystyy kunnolla määrittämään. Vähän helpottaa, kun niillä on erilaiset lentoajat ja joillakin ihan omat elinympäristönsäkin, kuten suot. Mutta liian samannäköisiä ovat, mokomat. Kiitos, Jape.
Äh – pahuksen kirjoitusvirheet…
”Mutta paaltakseni taas kuvissi, niin ” pitäisi olla: Mutta palatakseni taas kuviisi, niin…
Noita painovirheitä tulee välillä itse kullekin. Illalla (tarkemmin keskiyöllä) vastailin vielä naamakirjan puolella kommentteihin (blogini päivittyy myös Facebook-sivulleni), kun huomasin kirjoittavani niin käsittämättömiä sanoja, että itsellänikin oli niissä selvittämistä. Tajusin mennä nukkumaan.
Minulla tämä väärinkirjoitus tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus. Ehkä lukihäiriöllä on jotain osuutta siaan. Luulin nimittäin korjanneeni jo tuon ekankin kommenttini ennen lähetystä, mutta niin vain sinne jäi muutama virhe jotka silmäni kenties näkivät mutta aivot eivät rekisteröineet…
”(blogini päivittyy myös Facebook-sivulleni)”
Hmmm…tämäpä mielenkiintoista. Kuinka tämä tehdään? Meinaan, jos tekisin samanlaisen liikkeen omalle blogilleni ja laittaisin päivittymisen näkymään omalla Facebook sivullani.
WordPressissä blogin julkaisu Facebookissa on hyvin yksinkertaista, pistää vaan ruksin yhteen paikkaan (”Julkaise: Facebook”) ylläpidon puolella. Ruksin saa yhtä hyvin poiskin, ellei halua jonkin postauksen näkyvän Facebookissa. Blogipostauksen otsikko näkyy välittömästi Facebookissa, yhden pikkukuvan ja kuvatekstien kanssa. Siitä sitten klikkaamalla pääsee blogille.
Muuten, sain tänään kirjastosta kaukolainana (Kuopiosta) Höykinpuron Jäämerestä syntynyt -kirjan. Nyt tuntuu siltä, ettei mitään muuta voi tehdä, ennenkuin kirja on ahmittu kannesta kanteen… Mahtavat kuvat ja tekstit. Kiitos vieläkin vinkistä.
Kaunis!
Mahtaisitko tuntea tällaista kalalajia, jolla on ihmisen vartalo ja pää, mutta kesän aikana kasvaneet räpylät ja evät (ja eväät) 😀
Terveisiä kesästä!
Taitaa olla vedenneito. Vesi onkin hyvä elementti viettää tällaista kesää.
Upea perhonen ja hienot kuvat – aivan ymmyrkäisenä ihastuksesta katselen. Olin viikonlopun siskolle rippijuhlia laittelemassa (siellä Savossa, tarkemmin Nilsiässä) ja yhdellä kävelylenkillä näin varmaan 10 eri perhosta, sekä yhdellä pellolla oli varmaan sudenkorentojen kokoontumisajot, koska siellä viuhtoi korentoja ees ja taas ja sinnetänne ja tuonne. Taidankin muuttaa sinne suuntaan koska siellä on kaikkea ihanaa.. ;))
Sudenkorennot näyttävät tulevan sinne, missä on perhosia ja muita herkkupaloja. Pihapiirissänikin niitä viuhtoo eestaas, perhosia näyttävät yrittävän kiinni. Siellä pohjoisemmassa on taas muuta ihanaa, monia perhosiakin, joita ei etelämmässä ole. Kiitos, Elisa.
Mistä ihmeestä, voit löytää noin paljon eri perhoslajeja. Hieno, upea yksilö tämäkin.
Ihan pihalta löysin tämän, Valokki. Oreganopuskasta. Komea perhonen on keisarinviitta, harvinaisen isokokoinen.
Suuri ja kaunis, jotain keisarillista tässä perhosessa kyllä on nimensä mukaisesti. Samanlaisesta isosta perhosesta minäkin sain kuvia viime viikolla, mutta en ole ehtinyt vielä tarkistamaan, olisinko ollut yhtä onnekas kuin sinä.
Ihmettelin, kun vain tämä yksi keisarinviittanaaras oli liikkeellä. Myös tänään näin sen mäkimeiramilla. Tarkistahan, onko sinulla sama perhonen, ihan olisi mielenkiintoista tietää, kun ei tämä kuitenkaan ole ihan niitä yleisimpiä perhosiamme, varsinkaan täällä päin Suomea.
Hieno perhonen tuo keisarinviitta. Ei ole vielä tullut vastaan, vaikka viime vuosina onkin levittäytynyt uusille alueille.
Keisarinviitta kiinnittää kyllä heti huomiota muiden perhosten joukossa, kokoa on sen verran paljon ja lentotapa erilainen. Iloinen yllätys oli.
Vau, hieno perhosbongaus. En muista tätä koskaan itse nähneeni. Tosin jo lapsena muistan, että nimi tarttui mieleen perhoskirjasta, se kalskahti niin komealta ja salaperäiseltä.
Kahtena päivänä keisarinviitan näin oreganolla, sitten hävisi. Nyt on alkanut ilmaantua ohdakeperhosia. Amiraalitkin varmaan pian…