Sunnuntaina piti päästä metsään.
Pieni pihlaja punasteli.
Puolukkaposket.
Rupsahtaneet mustikat.
Oravanmarjojakin vielä.
Katajanmarjoja kypsyy ensi kesänä melkoisesti. Tai oikeastaanhan nämä ovat käpyjä.
Minikuusia. Riidenliekoja.
Metsän Mörkö.
Sääskiäkin pöllähti lumen mukana jostain.
irman kuvia 
Pienet asiat ovat suuria. Sanattomana näitä katselee, ihastelee.
Marraskuisessa metsässä on ollut vielä valoa ja raikkautta. Henki jo huuruaa.
Kauniita, kauniita ovat kuvasi.
Metsän mörkö on kuin makuulla oleva mammutti, rupsahtanut mustikkakin niin syötävän näköinen.
Teet sen aina uudestaan ja uudestaan…
Kauneutta marraskuisesta luonnosta. Tuo hyttyskuva on mainio.
Kimmo, läheskään aina ei tarvita sanoja.
Lepis, Mörkö on kuvattu jo edellisenä sunnuntaina, jolloin aurinkokin näyttäytyi vähän. Viime sunnuntain kuviin jouduin ”tekemään” valoa jo kuvausvaiheessa erilaisilla kameran säädöillä, koska metsä oli keskellä päivääkin aika pimeä. Valon vähyyden vuoksi kuvat ovat epätarkkoja.
Pehmyt piirto, kyllä noita mustikoita maistelinkin, vaikka vähän mauttomia jo olivatkin. Kiitos.
KooTee, sääskiä lenteli runsaasti vähäisellä lumella. Jotain talvilajia lienevät…
Olet havainnut paljon kuvattavaa. Värejäkin löytyy ja ne vain korostuvat marraskuissa harmaudessa.
Ihastuttavaa luontokuvausta.
Oletkin löytänyt paljon värejä. Nuo katajanmarjat on kyllä kauniita, ja noita metsän mörköjä olen nähnyt minäkin. Ne on aika hienoja 😉
Sinulla on kyky nähdä pienessä suurta. Nämä kuvat ovat uskomattoman kauniita herkkyydessään.
Hienoja värejä metsästä olet löytänyt, kannatti kyllä käydä:)
Ovatko katajanmarjat käpyjä? Uskon kun sinä sen sanot 🙂
Kauniita yksityiskohtia olet taas löytänyt ja meille iloksi kuvannut!
Aimarii, sinäpä sen sanoit. Vähät värit suorastaan huutavat luonnossa tähän aikaan vuodesta: ”Kato minua!”
Elisa, mörköjä näkee monenlaisia. Samakin mörkö voi näyttää toisesta suunnasta ihan eri möröltä.
Kaanon, kameran kanssa kulkiessa tulee kiinnittäneeksi huomiota erilaisiin asioihin kuin ilman sitä. Asioita alkaa nähdä ikäänkuin linssin läpi, miltä tuokin kohde näyttäisi kuvattuna…
Eija, metsässä kannattaa käydä aina kun mahdollista.
Uuna, kyllä katajan ”marja” on kasvitieteellisesti käpy, vaikka sitä yleisesti marjaksi sanotaankin. Kun kerran näyttää marjalta eikä kävyltä.
Sinä saat marraskuunkin näyttämään niin kauniilta 🙂
Minullakin tuli möröstä mammutti mieleen – ei se mitään, kumpi tahansa olisi vallan hienoa nähdä luonnossa! 🙂
Kauniita ”kypsyneitä” värejä olet löytänyt metsästä – marraskuu ei ole ollenkaan niin kuollut ja väritön kuin monet luulevat. Pitää vain mennä ja katsoa. Ja jos vain metsään päsee, koskaan ei ole tylsää.
Itse olen nauttinut tänä vuonna loppusyksystä jotenkin tavattoman paljon, lisääntyvästä pimeästä ja koleudesta huolimatta. Katsottavaa on kuitenkin niin paljon, asioilla selkeä jatkumo, virta eteenpäin.
Hanna, onhan marraskuukin kaunis, omalla tavallaan.
Uuvana, ”mörö” tai ”mörkö” on sellainen yleisnimitys. Sisältää myös mammuttien suvun.
Vaikka sana ’marras’ tarkoittaakin kuollutta, ei kuukauden mukana mikään kuole. Luonto vaan muuttaa muotoaan, aine maatuu, muuttuu muuksi, antaa elämän monenlaiselle pikkuväelle, ravitsee maata ja sen kautta uutta elämää keväällä. Luonnossa uinuu uusi elämä, siemeninä, silmuina, juurina… Kaikki on valmiina jo nyt. Luonnonkin pitää levätä välillä.
Sä teit sen taas,,,!
Olet ottanut niin ihania kuvia ja mun mieleeni olevia kuvia!
Eka heti vei mun sydämen!
Toka ja kolmaskin niin kauniita, ja vielä aurinkokin mukana.
Katajan marjakuva oli ehdottomasti kakkossuosikkini.
Ja sitten toi mörkökuva, hieno!
Ihan kuin siinä makaisi se niin sanottu mörkö kaikessa rauhassa ja nauttisi marraskuisesta auringonpaisteesta!
Ja viimeinenkin, muttei silti vähäisin. Mä en ole nyt nähnytkään lainkaan näitä öttiäisi tänä vuonna vielä ollenkaan.
HIENOT kuvat!
Harakka, kiitos sinulle kannustavista kommenteistasi.
Taitaa olla kaik adjektiivit jo käytetty edellisissä kommenteissa, joten tyydyn nyt ääneti ihailemaan käs poskella…..
Kiitos, Arjaanneli, käs poskella katselusta…
Kauniita kuvia. Katajanmarjakuvassa on ihanat värit!
Häivähdys, kiitos.
Miten ”herkulisia” kuvia, tuo ”Mörkö” kyllä on vähän pelottava.
Herkkujahan nuo marjat ovatkin – no, ehkei kuitenkaan oravanmarjat… Sopivassa hämärässä mielikuvitus loihtii näistä möröistä vaikka mitä.