02.08.200903.08.2009 Pieniä havaintoja heinikossa Heinäsirkka tarkkailuasemissa. On tuolla hepokatilla sitten komeat tutkaimet. Harsokorento kaunistuu päivä päivältä. Skorpionikorento pesulla. Neitoperhosen toukat kasvavat vauhdilla, kun popsivat nokkosenlehtiä. Jaa tämä:FacebookTwitterLinkedInPinterestJakamistapoja RedditSähköpostitseTulostaTumblrPocketTykkää tästä:Tykkää Lataa... Aiheeseen liittyy
Varsin erikoisia hyönteisiä olit löytänyt tällä kertaa. Hepokatti ja Harsokorento kuvat olivat hyviä. Vastaus
Miten ihmeessä saat kuvistasi,niin sanoinkuvaamattoman mykistäviä? Tuo heinäsirkka, melkein voin sen äänen kuulla ja ruohikon tuoksun haistaa… kiitos kiitos. Vastaus
Wautsi, mitkä kuvat sulla täällä taas! Eka kuva oikein extra hyvä, kuvakulma mainio! Tuolla sun aiemmissakin postauksissasi ihania kuvia. Vastaus
Sulo, minusta nämä eivät ole lainkaan erikoisia. Päivittäin heidän kanssaan seurustelen… Sasaliini, heitä pitää lähestyä hiljaa. Silloin pääsee hyvinkin lähelle. Harakka, kiitos sinullekin. Tuohon ensimmäiseen kuvaan halusinkin heinäsirkka-näkökulman, tarkkailijana. Vastaus
Huimia taas, kertaalleen, onneksi noissa kuvissasi on korostetusti vihreä tausta, voin syyttää tätä kasvoillani olevaa viherrystä niistä. Vastaus
Heh. Olihan hauska kiertoilmaisu, Mari. Ihan turhaan ”viherrät”, sinulla on niin ylivertaisia kuvia, etten niitä uskalla aina edes kommentoida… Vastaus
Hyvinkin voin olla väärässä. Tosiaan, ei taida neitoperhosen toukalla olla tuollaisia viiruja. Kiitos huomautuksesta.
Varsin erikoisia hyönteisiä olit löytänyt tällä kertaa. Hepokatti ja Harsokorento kuvat olivat hyviä.
Miten ihmeessä saat kuvistasi,niin sanoinkuvaamattoman mykistäviä?
Tuo heinäsirkka, melkein voin sen äänen kuulla ja ruohikon tuoksun haistaa…
kiitos kiitos.
Wautsi, mitkä kuvat sulla täällä taas!
Eka kuva oikein extra hyvä, kuvakulma mainio!
Tuolla sun aiemmissakin postauksissasi ihania kuvia.
Sulo, minusta nämä eivät ole lainkaan erikoisia. Päivittäin heidän kanssaan seurustelen…
Sasaliini, heitä pitää lähestyä hiljaa. Silloin pääsee hyvinkin lähelle.
Harakka, kiitos sinullekin. Tuohon ensimmäiseen kuvaan halusinkin heinäsirkka-näkökulman, tarkkailijana.
Huimia taas, kertaalleen, onneksi noissa kuvissasi on korostetusti vihreä tausta, voin syyttää tätä kasvoillani olevaa viherrystä niistä.
Heh. Olihan hauska kiertoilmaisu, Mari. Ihan turhaan ”viherrät”, sinulla on niin ylivertaisia kuvia, etten niitä uskalla aina edes kommentoida…
ei taida olla neitoperhosen toukka kyseessä….
Hyvinkin voin olla väärässä. Tosiaan, ei taida neitoperhosen toukalla olla tuollaisia viiruja. Kiitos huomautuksesta.