Kuka siellä kurkistaa?
Kolokelo.
Vanhaa väsyttää.
Palopupu.
Mörkö.
Palokoro.
Kuusipihlaja vai pihlajakuusi?
Lepän haavat. Ilves?
Ihmekäpy.
Pajumaja.
Rullaportaat taivaaseen. Tai ainakin pihakuuseen.
Kuvat otettu Patvinsuon kansallispuistossa Ilomantsissa sekä Syvälahden Pajutilalla Vesannolla.
irman kuvia 
Komeeta!
Käpy on parasta antia. Kuka onkaan jaksanut värkätä…
Irma, I think that your eye for details and for the greater pictures is wonderful. Another thing that I find trully amazing is that we have this means to communicate; we live so far away one from the other, still there is some way not just to share pictures and words (which would be already great), but also to build this new kind of a relation.
Sometimes we get too familiar with the practice of it, or even disturbed by the absence of physical touch. But it is a true gift and a revolution in terms of time and space. I can’t thank you enough for being a part.
Nuo kelon muodot ja värit ovat toisinaan melko kauniita. Pidin kolokelosta ja tuo mörkö, poikani olessa alle kouluikäinen, hän myös sanoi noita juurakoita möröiksi. Jotain pysäyttävää noissa metsän hiljaisissa olevissa on, sillä koirallanikin oli toisinaan niskakarvat pystyssä, kun hämärässä metsässä liikuttiin ja näitä häämötti puiden lomassa.
Taas se nähdään: luonto on paras taiteilija, parempi kuin yksikään ihmiskäsi.
Ja tuo paju on hauska materiaali värkätä vaikka aitaa tukemaan ruusuja, jollaista itse yrittelin.
Lepis, Syvälahden Pajutilalta löytyy pajun taitajia. Pajutilan Hillevi Niiranen ja Kimmo Hakala pitävät myös kursseja pajun käytössä.
Finn, I’m glad to see you visiting here. Thank you.
Tarja, pimeällä näissä juurakoissa voi tosiaan nähdä vaikka mitä ihmeolentoja.
Iines, viisaasti virkoit.
Oh, mitä puita, kauniita ja jylhiä! Mutta pajumaja on kyllä yliveto, kasvaa ja suojaa 🙂
Kauniita nämä harmaat puut. Toiset on palaneetkin.
Näitä mäkin aina metsässä ollessani katselen silmilläni, että missä olisi?
Vautsi, ja ilves on tehnyt aikamoiset raapasut puuhun, on varmaan merkannut reviiriään, vai vaan terottanut kynsiään?
Mäkin kokeilin pajusta tehdä sellasta tukea elämänlangalleni, toivoin, että siihen tulisi lehdet, muttei onnistunut, kuivui vaan pystyyn. Olisi varmaan tarvinnut paljon enemmän vettä, kuin mä annoin.
Hienot kuvat!
olen huomannut tuolla lähimetsässäkulkiessa, että suurin osa niistä oksista joiden ympärille elämänlanka on kasvanut, ovat kuolleet kesän aikana. luulen että se tappaa kasvit joiden ympärille se kiertyy. En ole takuuvarma että teoriani pitää paikkansa joten suosittelen olemaan varuillaan elämänlangan kanssa.
Ihania puukuvia – tuo ”vanhaa väsyttää” on suosikkini 🙂
Mukavia alkusyksyn kuvaushetkiä sinulle!
Uuna, hieno on maja ja monet muutkin rakennelmat tuolla pihalla.
Harakka, metsäpalo on vieraillut joskus tässä metsässä. Palanutta puuta oli runsaasti.
Hanna, tällainen vanha harmaantunut puu on hienon näköistä. Siihen vähitellen sammaloituu ja maatuu, antaa vielä asunnon ja ravinnon monenlaiselle pikkuväelle. Luonnollista elämän kiertokulkua.
Kaikenlaisia puita siellä onkin, tuo kuva missä vanhaa väsyttää tuli mieleen että oli mennyt pitkäkseen ja heilutteli jäseniään naureskellen. Pajumaja haluaa kaverin rinnalleen tehtäväksi.
Huvitti tuo sinun mielleyhtymäsi puun jäsenistä. Pitääpä kertoa majan rakentajalle terveisiä, että kaveri pitäsi saada.
Tuo kakkoskuvan puu ei ainakaan näytä voivan kovin ilmeistä päätellen, lähinnä tuntuu että se huutaa 😀
Sinäpä huomasit! Huutaa se, että kohta kaadutaan…