Kuva 1. Poikkeuksellisesti laitan nyt kaksi maaliskuun kuvaa, joista näkee, miten maisema muuttuu nopeasti, kolmessa tunnissa ihan toiseksi. Aamulla 7.3.10 klo 8.10 maailma oli sumussa.
Kuva 2. 7.3.10 klo 11.23.
Edellisten kuukausien kuvat:
Helmikuu 2010.
Tammikuu 2010.
Joulukuu 2009.
Marraskuu 2009.
Lokakuu 2009.
Syyskuu 2009.
Muiden 12 kuvaa löytyy täältä.
irman kuvia 
Pidän kyllä enemmä tuosta sumuisesta aamutunnelmasta aurinkoineen.
Vielä kestää jonkun aikaa kunnes järvi on taas auki.
Niin minäkin.
Jäätä ei oikeasti tuon paksun lumen alla kovin hirveästi ole. Lumi satoi niin aikaisin jään päälle, että jäätyminen hidastui. Vettä on noussut jään päälle, ettei siellä ole monikaan kulkenut tänä talvena. Jää heikkenee ja sulaa, kun vettä on alla ja päällä.
Aamusumussa tykkäisin hiihdellä ja seurata päivän valkenemista. Lunta on vielä reippaasti ja jäälläkin uskaltaa olla.
Aamusumu on kyllä kaunista ja mieli tuonne tekisi mennä kulkemaankin, mutta jään päällä oleva vesi tekee kulkemisen niin hankalaksi, ettei sinne monikaan ole tänä talvena – alkutalvea lukuunottamatta – viitsinyt mennä. Pehmeässä lumessa uppoaa sekä jalan, suksin että kelkoin. Sinne uppoaa kaikki sohjoon. Nuo yhdet jalan- ja suksenjäljet ilmestyivät lumelle jokin päivä sitten, mutta ne ovatkin sitten ainoat. Jos tulisi kunnon suojakeli ja sulattaisi lumen ja sen jälkeen jäätyisi uudelleen, voisi tulla vielä ihan hyvät kevätkelit jäällä.
Sumukuva on hienon mysteerinen, mutta kyllä auringossa on kivempi ulkoilla – siis hienoa että on molemmat. Paikka on hyvin ilmeikäs, joka kuva on aivan erilainen tunnelmaltaan.
Sumulla on kyllä ihan oma tunnelmansa. Muina talvina olen kyllä sumulla ollut jäällä, mutta tänä talvena ei vesikerroksen takia ole ollut sinne asiaa.
Maisema on yllättävä!
Ihailin aamulla Jyväskylässä tuota samaa ilmiötä: aurinko ja sumu!
Upeaa!
Maailma kietoutui vaaleanpunaiseen untuvapeittoon.
Upean näköinen tuo aamuinen aurinko.
Kyllä sen valossa ja hangen värissä huomaa muutoksen kohti pitempää päivää.
Aamuaurinko on aina yhtä ihmeellinen, sumun takana jopa mystinen. Valo on tullut selvästi kirkkaammaksi, sen huomaa hyvin myös kuvatessa, lumi tahtoo palaa puhki, ellei ole varuillaan.
Tuo sumukuva on kyllä kaunis, sumu tuo kuviin aina jotain salaperäistä, tässä jopa herkkyyttä.
Kiitos, Elisa.
Kyllä sun kelpaa; uskomattoman hienoja ja vaihtuvia kuvia, valon määrä ja kulma muuttaa järvimaiseman tunnelmaa. Sumuinen aamutunnelmakuva on upea! mahtaako tiuo olla jäistä vapaana vielä juhannuksenakaan? 😉
Jäiden lähtökuvaa jo odottelen, ehkä toukokuussa. Lumen alla oleva jää on haprua eikä sitä edes ole paljon, kun eristävä lumikerros on esti kunnollisen jäätymisen. Jospa vappuna pääsisi jo soutelemaan, tai ainakin äitienpäivänä…
Oisit vaan antanut aamukuvan olla ainokainen. Hieno vastavalousvakuva! Eilen aamulla oli meillä ihan samanlainen pakkasaamun usva.
Aikaisemmistakin kommenteista päättelin, että ainoaksi olisi saanut jäädä sumukuva. Toisen kuvan laitoin lähinnä vertailun vuoksi. ”Pääkuvana” pidän minäkin ensimmäistä. Aika tylsä on oikeasti keskipäivän auringossa otettu luminen maisema.
Kylmä aamuinen sumu, kaunis sadunomainen tunnelma.
Oikeassa olet, pakkasta oli yöllä ollut 25 astetta. Mutta kauniiksi teki sunnuntaiaamun sumuineen.
Upeaa sarjaa kauniilla paikalla, sumu, usva jne tekee tästä sarjasta mielenkiintoisen seurata!
Kiitos, Wiltteri. Jotain tuossa sumussa on, mikä kiehtoo.
Hienot maaliskuiset kuvat jatkona upealle sarjallesi!
Hyvää naistenpäivää 🙂
Kiitos, samoin sinulle, Hanna!
Kerrassaan upea tuo ensimmäinen sumukuva! Kävin vielä ihailemassa myös helmikuun ja joulukuun kuvaa, ne ovat myös erityisen kauniita.
Kiitos, Uuna. Mikähän siinä on, kun sumu kiehtoo ihmisiä enemmän kuin kirkas auringonpaiste…
Voi, kun hieno toi eka sumuinen kuva, on sellanen vähän satumainen kuva. Kaunis oli myös aurinkokuva, mutta äkkiä kyllä muuttui näkymä!
Kiitos, harakka.
Niin, sumua on upea kuvata, mutta usein se on liian pienestä kiinni. Kun pääset paikalle, on kaik mänt jo 😀
Jospa pitäisi lähteä pikkasen aikaisemmin liikkeelle…
Hienon sumuinen kuva.
Kiitos, Kari. Sumu on aina hienoa.
Upea olisi ollut tuo aurinkoinen kuva, onkin – tervävä ja värit kohdallaan, mutta kun pistit tuon sumukuvan, niin se on minunkin suosikki, vaikka sellainen on oman kokemukseni mukaan helpompi kuvata. Siis hienoja molemmat, koko sarja, kai sumussa kiehtoo se mystisyys, se mikä on verhon takana.
Niinpä. Kirkas auringonpaiste ei ole niitä helpoimpia kuvattaessa, oli kohteena maisema tai mikä muu hyvänsä. Sumu on kyllä armeliaampi kuvaajaa kohtaan. Kiitos, Ibidem.
Huurteisen kaunis kuva.
Kiitos, arleena.