Päivän prinsessa auroraperhonen esittelee luonnonkukkapäivän kunniaksi pelto-orvokin.
Poika-auroralla esittelyssä voikukka.
Kesän ensimmäisen pihlajaperhosen näin tänään vilaukselta. Malttoi pysähtyä hetkeksi kuvausta varten.
Mustatäplähiipijä on nimestään huolimatta melkoisen vikkelä liikkeissään.
Tämä lienee liitumittari.
Näitä lenteli useita ympäriinsä, pysähtyivät sen verran kuitenkin, että muutaman kuvan ehdin napata.
Reunustäplämittari ujosteli.
Sitten on aina joukossa näitä pieniä tuijottelijoita, joista ei mikään ota selvää…
irman kuvia 
No voi hyvä sylvi miten kauniita. Ja tunnistat nekin! wow. Lajituntemus superluokkaa.
Eihän perhoset voi olla kuin kauniita… Näitä kyllä oppii tunnistamaan vähitellen, kun joka kesä ympärillä pyörivät. Kiitos, lepis.
Perhosia on jo paljon liikkeellä, auroraperhosenkin sait kuvattua. Minäkin näin sellaisen aamulla ja yritin linkuttaa sen perässä, mutta se ei tänään halunnut kuvattavaksi. Onhan tässä kauniita päiviä luvassa, ehkä sitten hän pysähtyy poseeraamaan.
Pihlajaperhosen siivet ovat kauniit ja läpikuultavat. Tämä alin tupsupää on hassun näköinen, jotenkin muistuttaa pöllöä:D
Auroran lentoaika alkaa olla nyt loppumaisillaan. Luin perhosoppaasta, että lentää toukokuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Mutta tuleehan vielä monenmonta muuta perhosta, loppukesällä vaeltajatkin, amiraali etunenässä. Viime kesänä kuvasin pihlajaperhosen, jonka siipien läpi kuulsi horsmankukka. Se teki siivistä kokonaan punertavat. Alin on jotain niitä pikkuperhosia, joita on tuhottomasti, istuskelevat siivet yhdessä heinällä ja tuijottavat. Jotain pöllömäistä tässä tosiaan on.
Perhosissa on jotain todella vetoavaa. Auroraperhonen on todella kaunis, on lennellyt täälläkin, mutta ei ole suostunut kuvattavaksi. Pitäisikin istuttaa sellaisia kukkia pihalle, joista perhoset pitävät, siinäpä hyvä projekti. Kuvasi ovat kauniita, mitenhän saatkin perhosetkin pysähtelemään kuvattavaksi 😉
Varsinkin auroran siipien alapuolet ovat kauniskuvioiset. Kovin levottomia ovat vaan nämä, pysähtelevät sen verran lyhyiksi aikaa, ettei läheskään aina ehdi kuvata. Nyt kävi tuuri, mutta nopea pitää olla ja pitää liikkua rauhallisesti (käykös nämä kaksi asiaa yksiin…). Viisainta on asettua odottelemaan hyvälle paikalle, missä näkee niiden lentelevän. Lopulta joku sitten saattaa istahtaa juuri siihen viereiselle kukalle. Kiitos, Elisa.
Ihania perhoskuvia – ihailen suunnattomasti taitoasi kuvata ja lajituntemustasi 🙂
No, mihis se minun kommenttini hävisi? Bittiavaruuteen?
Mutta siis ihailen täällä taas sinun kauniita kuviasi ja ihmettelen tuota lajituntemusta – olen ennenkin huomannut että olet sellainen kävelevä luontotiedekirja 🙂
Eka kommenttisi löytyi roskiksesta! Kaivoin sen sieltä kuitenkin esille, kun ei roskalta vaikuttanut. Kiitos molemmista kommenteistasi, Hanna!
Aivan taas ihastuttavia! Erityisesti tuo pienen tuijottajan katse!
Kiitos, Mirja. Mutta sinullapas on komeat uudet sivut. Esittelyvideon rummutusta olisi voinut kuunnella uudelleen ja uudelleen…
Kauniita metsän keijuja! Miten löydätkin niin monenlaisia ja saa vielä kuvattua 🙂
Ihan pihalta löysin nämä tällä kertaa. Kiitos, Uuna.
Niin kauniita perhosia, ja montakin vielä!
Mä en ole ikinä nähnyt tollasta auroraperhostakaan.
Todella hienoja kuvia taas!
Kiitos, harakka. Tänään näin taas monta uutta perhosta, mutta kaikkia en pystynyt kuvaamaan.
Sinä oletkin luonnonkukkapäivän kunniaksi kruunannut kukat vielä tällaisillä lentävillä koruilla. Hienoja kuvia, ja lajeja aivan vilisee silmissä.
Sinulta sain niin hyvä sudenkoretokirjavinkin, että varmaan osaisit suositella jotain hyvää perhos-opustakin? Yksi vanha kirja minulla jossakin hyllyssä on, komeita kuvia on mutta lajimäärältä on kovin suppea.
Tuo tuijottelija on muuten aivan symppis. 🙂
Piti laittaa kukkakuviakin, mutta taidan jättää väliin. Nyt on niin hirveästi kuvia jemmassa odottamassa, että jostain pitää tinkiä. Tänäänkin autonkatsastusreissulla vierähti melkein koko päivä, kun tuli ”eksyttyä” matkan varrella suolle, ihan uppo-oudolle. Nythän auto pitää lakon vuoksi viedä katsastettavaksi kauas, kauas… Ajelin ihan rauhassa pieniä hiekkateitä pitkin (”oikoteitä”), ja niiden varrella usein on kaikkea mielenkiintoista, kuten tuo räme ja valtavat parvet pihlajaperhosia.
Tällä hetkellä minulla on lainassa kirja Päiväperhoset Suomen luonnossa (Dick Forsman – Olli Vesikko), pieni selkeä perhosopas, jonka aion hankkia ihan omaksi. Onhan nettikin täynnä perhosoppaita, mm. LuontoPortti, mutta jotenkin olen mieltynyt kirjoihin. Tosin tässä kirjassa on vain päiväperhoset, mutta kaikenmaailman mittareita ym. en kuvittelekaan ikinä oppivani tunnistamaan.
Tuollaiset ”oikotiet” ovat parhaita. Aina joskus silloin harvoin kun itselläni on ollut auto lainassa (omaa autoa ei ole) ja olen sitä lähtenyt Sisä-Suomeen palauttamaan, niin aina suunnittelen reitit niin että saa ajella jotain pieniä teitä pitkin ja nähdä paikkoja joissa ei muuten ikinä kävisi. Se on jännää ja paljon hauskempaa kuin moottoriteillä huristaminen.
Aivan, onhan netissäkin perhosoppaita. En vain nyt kesäisin aina ole neti ääressä, niin että ihan vanhanmallinen kirjaki olisi hyvä. Sen voi sitäpaitsi ottaa retkellä mukaan jos tarvii. Kokeilen vaikka kirjastosta katsoa tuota maiitsemaasi opasta, kiitos vinkistä.
Tuo perhosopas onkin ihan sopiva retkikäyttöön, on pehmeäkantinen ja kevyt.
Niin ja vielä piti kehua tuota suopursubanneria.
Kiitos! Suopursu kukkii vielä, tuli viimeksi tänään todennettua suolla.
Tervehdys,
täällä taas nauttimassa hienoista kuvista. Samaista yllä mainittua perhosopasta minäkin suosittelisin – on todella hyvä ainakin aloittelijan tarpeisiin. Sen perusteella väittäisin myös, ettei yllä komeile lanttuperhonen – sen paras tuntomerkki kun on alasiipien suonien tumma ”kehnä”, josta ei näissä kuvissa näy jälkeäkään. Millään muulla kuin pihlajaperhosella ei näy olevan noin selvästi mustina erottuvia suonia, joten olisiko linssiin voinut osua siipiään kuoriutumisen jäljiltä vasta oikova pihlajaperhonen?
Tuo perhonen ja sen tunnistus on vaivannut siitä lähtien kun kuvat otin, hyvä kun puutuit asiaan. Niitä suonien ”varjoja” kaipasin minäkin, jotta olisi lanttuperhonen ollut. Mutta toisaalta tämä ei oikein vaikuttanut pihlajaperhoseltakaan. Mutta ei kai se sitten mikään muukaan voi olla… Käyttäytyi muutenkin eri tavalla kuin toiset pihlajaperhoset. Niitä on muuten nyt liikenteessä valtavasti, ja nimenomaan myös oikeassa liikenteessä. Hiekkatiet tuntuvat olevan niille mieluisia paikkoja, saa jarrutella, ettei päälle aja. Kiitos kommentista, Taviokuurna, ja mukavaa juhannusta!
Lisäys 29.6. Tutkailin mittariperhosten kuvia, ja vastaan tuli liitumittari. Muistuttaa hyvin paljon tätä, joten alan kallistua liitumittarin puoleen…
Haa, mittareita en osannut edes ajatella, tuntosarvien perusteella rajasin hätäisesti päiväperhosiin. Mutta nyt hoksasin, että eiväthän ne tosiaan ole tällä nuppipäiset, kuten pitäisi. Kiitos päivän opetuksesta!
Oppimassahan täällä kaikki ollaan….