Pilvisen päivän puut.
Rantaleppien graafiset rungot.
Puiden suojassa.
Toiselta puolelta.
Rannan puut.
Pönkäsaaren petäjä.
Rastat.
Saaren puut.
Kiharat.
Sininen hetki jäällä.
Teeret aamupalalla.
Iltapilvet. Vaikka onkin vielä päivä.
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
irman kuvia 
Raikkaan terävää tarkastelua, pakkasen kuulee.
Pilvisenä päivänä kuvista tulee melkein mustavalkoisia. Puiden muodot ja rakenteet tulevat hyvin esiin. Kiitos, Ari.
Lumoavia talvisia kuvia jälleen. Ja mikä metsästäjän unelma, teeriparvi! Olen joskus nähnyt yhden tai korkeintaan kaksi samaan aikaan. Olet todellinen luontokuvaaja! Vau!
Teeriparvi oli harvinaisen suuri, kolmisenkymmentä lintua. Toivottavasti näitä ei ammuta, ovat aika vähissä nykyään. Yleensä parvet ovat 10-12 yksilön suuruisia, niitäkin harvakseen näkee. Teeriä on aika vaikea kuvata, varsinkaan läheltä, kun huomaavat (omaksi onnekseen, jos kameran tilalla onkin ase…) ihmisen jo kaukaa. Kotipihalta otin tämän teerikuvan, nurkan takaa hiipien. Talvella valon vähyys tekee kuvista aika harmaita, mutta omalla tavallaan mielenkiintoisia. Kiitos, Anja.
Puut. Lumoavan kauniit puut.Ja kiharat. Olen ihan myyty.
Puut ovat aina hienoja, varsinkin vanhat puut. Kiitos, kaanon.
=) Ihania varsinkin nuo kiharat…..
Käpristyvätköhän ne vielä enemmän kiharalle kuivalla pakkaskelillä…
Vaikka peikko tykkääkin puista, sen mielestä on hassun ahdistavia nuo puiden oksakuvat, tuleekohan puut liian liki, liian alas.
Peikko, puut on ihan kilttejä olentoja. Juttelet niille vaan, ne tykkää siitä. Halaamisesta myös.
Ensimmäinen kuva melkein huimasi tämmöistä korkeanpaikankammoista. Puut ovatkin talvella hyviä kuvauskohteita, kun niissä ei ole lehtiä, varsinkin koivut ja haavat sekä kuvaamasi lepät. Männyissä on hienoja muotoja ja riippakoivu taas saa huokailemaan.
Laskin, että teeriä oli jopa neljäkymmentä, varsin kunnioitettava parvi. Viime talvena
kuvaamaani parvea ei ole näkynyt ikävä kyllä. Meilläpäin satoi viime viikolla jäätävää sadetta ja puiden oksat ovat monen millin paksuisessa jäässä, kuinka ihmeessä teeret voivat syödä koivunurpuja. Eilinen suojanpoikanen ehkä vähän sulatteli oksia.
Sininen hetki jäällä on kaunis♥
Hyvä kun laskit teeret, eivät tainneet ihan kaikki edes mahtua tuohon kuvaan. Tuo aamu olikin ainut, jolloin ison parven näin. Jäätävä sade on aika ilkeää, muuallakin kuin auton tuulilasissa. Kiitos, Manteli.
Komeita kuvia. Upeaa nähdä noin komea teeriparvi, toivottavasti teerikanta lisääntyisi koko maassa.
Erityisesti minun silmääni hiveli tuo upea petäjä, talvella saa kuvaan koko oksiston monimuotoisuuden. Ja kiharat, ne on niin naiselliset.
Olin lukevinani jokin aika sitten uutisen, että teeret olisivat vähän lisääntyneet. Tuollainen vanha puu, vielä saaren rannalla tuulessa kasvanut, on persoonallinen. Usein olen tällaisia männyn vänkyräoksia kuvannut alhaalta päin. Kiitos, Kiki.
Ihania, sielukkaita kuvia puista! 🙂
Halusin välittää sinulle kaksi blogitunnustusta, ne on minun blogissa odottamassa. 🙂
Kiitos, THK. Kävin katsomassa tunnustukset, joihin tulee liittää tunnustuksia! Otan vastaan ja fundeeraan vähän ensin. Kiitos.
Hämyisenraikas ja samalla pakkasenpiilokirkas sarja, mukava dokumentti talvipäivästä, tarkasti katselet ja kaikenlaista huomaat.
Upea on tuo iso petäjä. Ja hauskat pakkaskiharat oksissa.
Mukava nähdä teeriä talvikuvissa, ja yleensäkin.
Ovelia adjektiiveja käytät, uuvana! Kiitos. Teeriä ei kovin usein nykyään näy. Pitää kuvata kun näkee.
Hei taas, Irma, minä kehitin ne ”tunnustukset” vähän itse, siis ihan tavallisia asioita ne vaan oli alunperin. 🙂 Ja sinä löysitkin sopivan sanan mikä voisi sopia tähän sinun blogiisi – TUNNISTUKSIA! Eli tunnistuksiasi odotellen! ;))
Noniin, nytpä laitoin niitä tunnistuksia. Ihmisen pitää välillä leikkiä.
Kyllä puut ovat kauniita, hienoja kiharoitakin löytyi.
Ninpä ovatkin, tia. Kiitos.