Maalaisvaris on epäileväinen ihmisen suhteen – syystäkin.
Näinä aikoina vaakut istuskelevat ahkerasti puiden latvoissa päästellen mitä mielikuvituksellisimpia ääniä.
Poseeraamaan ei yleensä jäädä. Variksen keväinen raakunta on maaseudulla oikea kevään ääni, eihän näitä täällä talvella näe eikä kuule.
irman kuvia 
Täällä urbaanissa ympäristössäkin on vaakkumista alkanut kuulumaan. Joten riitit ovat jossain vaiheessa menossa 🙂
Keväällä ihan odottelee joka kerta, milloin saisi kuulla ensimmäisen vaakun äänen.
Sinulla onkin koko rivi uusia kevätmuuttajia. Hienoja kuvia ja tuttuja saapujia. Niitä on täälläkin näkynyt, paitsi ei vielä västäräkkiä. Muistan että viime vuonnakin niitä tuli sinne ennen kuin tänne lounaaseen. Vai oliko tuo aprillipilaa 🙂
Muuttajia tuntuu tulevan nyt jatkuvalla syötöllä. Taisi tuota västäräkkihavaintoa joku muukin arvella aprillipilaksi. Täyttä totta on, tänä aamuna niitä tepasteli jo pihallakin vesisateessa peippojen seurana. Avoimien vesien äärellä yleensä joka kevät ensimmäiset västäräkit olen nähnyt.
Täällähän onkin ollut monenlaisien siipien suhinaa!
Muutama vuosi sitten näihin aikoihin pihapiiriimme saapui varis, joka sai myöhemmin nimen Arska. Arska peilaili itseään ikkunoista, autojen sivupeileistä ja vieläpä hakkasi nokallaan laseja. Herätteli näin aamu-unisetkin! Repi autojen tuulilasin sulat komeasti irti ja istuskelipa kerran traktorissakin ja repi sisustusta…
Monena vuonna tuli, kunnes kerran ei saapunutkaan.
Ja kraakkumistyyli puun latvassa oli ihan omaa luokkaansa.
Peipot saapuivat tännekin tänä aamuna kymmenpäisinä laumana syömään ja laulamaan keväistä laulua.
Onpa Arska ollut turhautunut. Olisikohan ollut kaveria vailla…
Sama se on koskella. Yritin kuvata korkealla männyn latvassa oksa suussa keikkunutta varista. Se äkkäs mut, heitti oksan veke ja läks karkuun… Arkoja.
Tämän männyn oksalla istuvan vaakun pääsin yllättämään puskan takaa. Samalla oksalla kuvasin viime kesänä tuulihaukan poikasia. Siis poijat istuivat oksalla, en minä.
Varislinnuilla on todella monipuolinen ja hieno äänimaailma. Närhi tunnetusti on mitä erikoisempien äänten tuottaja, mutta kyllä muutkin osaavat. Harakan laulua on kuullut nyt keväällä, se on hienoa ja tyylikästä, aika vaimeaa mutta hienoa kuin kevätpuron pulputus.
Kyllä kaikki lintujen äänet kuuluvat luontoon. Kauhistuttaa kuvitellakin, ettei niitä jonain päivänä kuulisikaan…