Hm. Mistähän aloittais…
Entten, tentten…
Ruokapatojen lähellä on hyvä pysytellä.
Mulle kanssa.
Tarkkailuasemissa.
Ruokajonossa.
Kuvauspalkkiota odotellessa.
Aitiopaikalla.
Varjossa…
… ja auringossa.
Kunkku.
Kylymä.
Anturathan täällä paleltuu. Naapurin Ilona ei kauan pihalla viipynyt.
Valon päivän aamuksi Pakkasukko oli askarrellut yllärin tuulikaapin ikkunaan. Sydämellinen kiitos!
Lupaus keväästä.
irman kuvia 
Oletkin tavannut melkoisen joukon pikkuisia. Pörheinä ovat vielä. Yläkuvan sinitiainen on mainio.
Kauniit luonnolliset kuvat jälleen.
Moni jäi kuvaamattakin, kun harvemmin käyvät pihalla. Keltasirkut kuvasinkin jo aikaisempaan postaukseen. Ja närhiä ja harakoita on ihan mahdotonta saada kuvaan. Pari oravaakin käy ruokinnalla. Kiitos, Tiitsa.
Niin, kai se kevät on kumminkin tulossa kun meri vaan jäätyy jäätymistään… mutta joka vuosi tää aika on vaikeaa, kun mieli on jo keväässä mutta jää- ja lumipeite vielä paksuuntuvat.
Sinitiaisilla on suloiset merimieslakit!
Heh, merimieslakit… Maakrapuna tuollainen ei tullut mieleenkään. Vielä ehtii lunta tulla lisää huhtikuussakin, mutta aurinkovoimalle ei pärjää paksukaan lumipatja sitten enää.
Huippuhienoja ja hauskoja lintukuvia. Myös kissan asento on mainio. Mitähän sillä mahtaa olla mielessä? Lintupaistitko?
Kiitos, Taina. Kissa nosteli jokaista tassua korkealle vuoronperään, kun 30 asteen pakkanen puri anturoita. Ilona-kissalla (muutaman km:n päässä asuvan ’naapurin’) oli mielessä pissilläkäynti, ei kauan jaksanut (tarennut) tarkkailla pihalintuja.
Aivan upea tuo jääsydän. Hyvää Ystävänpäivää Irmalle!
Kiitos! Hyvää ystävänpäivää sinullekin, KooTee!
Mie tykästyin kaikkist eniten ”auringossa” ja ”kylymä” kuviin 🙂 Olet erittäin taitava kuvaaja!!
Kiios, Jaana!
Oikein ihanaa Ystävänpäivää sinulle irma ja kaikille pienille ystävillesi luonnossa. Ihana kuvasarja jälleen kerran!
Kiitos,, Anja! Sinulle myös hyvää ystävänpäivää!
Hyvä ja runsas pihapiiri, mukavasti tarkasteltu.
Kiitos, Ari. Vain kissa ei ole omalta pihaltani. Piipahdin ’naapurissa’ muutaman kilometrin päässä, missä Ilona ulkoili 30 asteen pakkasessa noin viiden minuutin ajan.
Näkyy olevan useampaa tiaislajia. Syystalvella näin tuon töyhtiksen, mutta kauan olivat muutkin pois.
Eilen oli vallan mahdottomasti lintuja ja vihervarpusiakin useita, keltasirkkuja parvi.
Eilen oli tosi kiva ilma, vähän pakkasta ja ei tuullut. Nyt on ollut hiukka kylmempää ja tuuli on pyryttänyt lunta, lintuja ei näy. Luulisi niiden tarvitsevan ruokaa joka päivä, ihmettelen niiden käytöstä.
Töyhtiksen näkeminen on aina iloinen tapahtuma, vaikka niitä suhtkoht yleisesti täällä kohtaakin. Kaikki tintit ovat tervetulleita, kuten muutkin linnut. Iso parvi keltasirkkuja oli tänään ruokailemassa, kun laitan tarjolle kauranjyviä. Lintujen sielunelämästä ei aina tiedä, miksi käyttäytyvät kuin käyttäytyvät, varmaan itse tietävät parhaiten. Onhan niillä jotain jemiksiäkin puiden kuoren raiussa ja muualla. Kiitos kommentistasi, Tarja.
Mainio kuvasarja.
Kiitän.
Oi, kun onkin sulla kivoja ja kauniita vieraita käynyt, olet suosittu näköjään!
Yritän pitää heidät tyytyväisinä tarjoamalla apetta talvella. Antavat sitten ihan suosiolla kuvatakin. Ovat siitä veikeitä kuvauskohteita, että aina ovat yhtä toivottuja. Kiitos, Harakka.
Nautittavan värikkäitä kuvia. Sinulla on siellä monipuoliset tarjoilut, ei ihme että on pieniä siivekkäitä montaa sorttia patojen ääressä. Onnenpekka olet, kun töyhtötiainenkin käy sinulla siellä.
Kissa näyttää tosiaan siltä kuin ei olisi ihan niin innoissaan pakkasesta, tassua taitaa vähän kylmä kipristää.
Kiitos, uuvana. Töyhtis on (valitettavasti) naapurin ruokintapaikalla, noin neljän kilsan päässä (maalla käsite ’naapuri’ on aika venyvä), mutta hyvä kun on siellä, saanhan käydä häntä kuvailemassa. Myös Ilona-kissa on samalta pihalta. Loput vierailijat ovatkin omalta ruokintapaikaltani.
Näitä kuvia katsellessa tulee hyvälle mielelle vaikka kevään keskelle hyiset maisemat ovatkin. Kauniita kuvia, ei voi muuta sanoa!
Nopeasti unohtuvat talven paukkupakkaset näin kesän korvalla. Yhtään vuodenaikaa en antaisi pois. Kiitos, Maarit!